Torstai kesäkuun 13. päivän tapahtumat alkoivat oikeastaan jo keskellä yötä. Olin laittanut kellon soittamaan puoli neljän aikaan, sillä lentoni Kööpenhaminaan oli lähtevä seitsemältä aamulla Helsinki-Vantaan lentokentältä. Aamuyöstä julkinen liikenne ei ole vielä täysin käynnissä, joten jouduin valitsemaan sen ainoan bussiyhteyden, joka tuohon aikaan kulki lentoasemalle. Hyppäsin onnikaan kyytiin, joka kierteli tuskastuttavan pitkiä matkoja ympäri Vantaata. Reittiopas arvioi matkan kestoksi jalankulkuineen noin tunnin verran, mikä kuulostaa pitkältä ajalta, kun henkilöautolla taittaa vastaavan matkan parissa kymmenessä minuutissa.

Olin kentällä reilusti etuajassa. En tosin olisi voinut muuta valitakaan, koska en halunnut maksaa taksimatkasta kymmenkertaista hintaa. Asemalla oli aamulla aikaisin jo jonkun verran matkustajia. Pääsin kuitenkin nopeasti turvatarkastukseen, koska jätin matkalaukun automaatilla lentoyhtiön haltuun. Koskaan en ole päässyt turvatarkastuksesta läpi niin nopeasti kuin viime torstaina. Käytännössä vain kävelin läpi, ja sitten vain jäin odottamaan lennon lähtöä. Olin varannut halvan SAS-lentoyhtiön matkan Kreikan pääkaupunkiin Ateenaan. Halvalla lennolla oli tietysti kääntöpuolensa. Lento lähti aikaisin aamulla, ja kun SAS on kyseessä, niin pakollinen koneen vaihto Kööpenhaminassa kuului reittiin. Kastrupissa odotin jatkolentoa muutaman tunnin, minkä aikana ehdin mainiosti kuitata syömättä jääneen aamiaisen. Kone oli täyteen buukattu ja lähti aikataulun mukaan reilun kolmen tunnin matkalle etelään.

Alkuiltapäivästä saavuin kansainväliselle Eleftherios Venizelos -lentokentälle. Lentomatkoilla saa aina jännittää, tuliko matkalaukku samalla lennolla. Jälleen kerran synkronointi kuitenkin toimi, ja laukkuni tuli onnellisesti mukaan. En ole aiemmin käynyt Ateenassa, joten kaikki perillä oli uutta. Suunnitelmissani oli ostaa kolmen päivän joukkoliikennelippu, jolla pääsen metrolla keskustaan ja vielä takaisin kentälle pitkän viikonloppuloman jälkeen. Enää tarvitsi vain löytää lipunmyynti ja metroasema. Asemarakennuksen opasteet johdattelivat englanninkielisessä "To trains" -viestillä lupaavaan suuntaan. Kreikassa käytännössä kaikki on kirjoitettu luonnollisesti kreikaksi ja tietenkin kreikkalaisin kirjaimin. Kirjaimet tosin oppii nopeasti, jos vain on ollut hereillä koulun matikan ja muidenkin luonnontieteiden tunnilla. Opasteet johdattivat hämäävästi junille, mutta kreikaksi sama viesti oli "Μετρό", josta päättelin metroaseman olevan samassa suunnassa.

Metroasema löytyi helposti, ja kohta kädessäni oli kolmen päivän joukkoliikennelippu, jonka ostin kätevästi automaatista. Hotellini sijaitsi Ilisian kaupunginosassa. Metromatka Evangelismos-pysäkille kesti 40 minuuttia aivan kuten Googlen kartta oli ennakoinutkin. Hotellille oli matkaa joitakin satoja metrejä. Kello kolmen aikaan iltapäivällä lämpötila ulkona oli läkähdyttävät 38 astetta. Olin onneksi tutkinut tarkoin reittini metroasemalta hotellille Googlen katunäkymillä, joten painelin suorinta tietä ilmastoituun vastaanottoon. Ilisia-hotelli oli kohtuullisen hintainen ja juuri sopivasti viikonloppukokoukseni läheisyydessä. Hotellilta oli myös helppo siirtyä metrolla aivan ydinkeskustaan vain yhden pysäkin verran Syntagman aukiolle. Itse hotelli oli siisti ja melko moderni, joskin aavistuksen verran parhaat päivänsä nähnyt. Vastaanotto oli erinomainen tervetuliaisdrinkkeineen, ja minibaari kuplavesineen ja virvokkeineen oli vapaasti käytettävissä. Ensimmäinen päiväni Ateenassa oli käynnistynyt miellyttävissä merkeissä.