Pitkä viikonloppuni helteisessä Ateenassa jatkui perjantaina 14. kesäkuuta hotellin aamiaisella. Hotelli oli erityisesti yhdysvaltalaisten turistien suosiossa, mistä ehkä johtuen aamiaisruuat olivat aavistuksen makeita. Tuorepuristetussa appelsiinimehussakin taisi olla lisättyä sokeria, sillä en muista niin makeaa mehua juoneeni aikoihin. Noutopöydässä olivat peruselintarvikkeet eli minicroissantit, paahtoleivät taukoamattoman paahtimen vieressä, kuivakakkujen siivuja, suklaatäytteisiä pieniä korvapuusteja ja tietysti periamerikkalaiseen tapaan kanelikierteitä sekä paistettua pekonia. Munakokkeli ei ollut lämmintä ja mininakit olivat jauhoisia. Banaanismoothie oli järkyttävän makea niin, etten pystynyt juomaan sitä kokonaan. Jotenkin sitten lopulta selvisin aamun energiapaukusta ja aloin tehdä matkaa nähtävyyksien pariin varustautumalla tukahduttavaan helteeseen kevyesti pukeutumalla. Kaukaa viisaana oli ottanut 50-suojakertoimellisen aurinkovoiteen mukaan. Sille totitesti tuli nyt käyttöä.

Kolmen päivän joukkoliikennelippuni oli erinomainen hankinta. Sillä pystyin liikkumaan vapaasti kaikilla Ateenan joukkoliikennevälineillä ainoastaan lippua vilauttamalla. Metroasema sijaitsi vain joidenkin satojen metrien päässä hotellilta eikä ydinkeskustakaan ollut kaukana. Matkustin yhden pysäkin verran ja nousin pian Syntagman aukiolle kaikkien ostosmahdollisuuksien pariin. Aukiolta oli myös helppo suunnistaa erinäisten nähtävyyksien äärelle. Ne tosin jätin suosiolla seuraavaan kertaan, sillä tuhansien turistien muodostamat jonot eivät houkutelleet odottamaan sisäänpääsyä paahtavassa auringonpaisteessa. Toisaalta en ollut edes suunnitellut kuluttavani aikaa museoihin.

Aivan Syntagma-aukion länsipäädystä alkaa Ermoun kapea kauppakatu. Kadun varrella ovat kaikki tunnetut maailmanmerkit ja sadoittain kauppoja vieri vieressä. Lämpötila oli kohonnut aamupäivällä jo reilusti yli 30 asteen, joten hyppelin ilmastoidusta kaupasta toiseen välillä vilvoittelemassa ostamatta kuitenkaan mitään. Ermou-kadun loppupää lännessä on rähjäistä seutua, jossa ei mielellään viihdy kovin pitkään. Kävelin kuitenkin sen päähän asti ja käännyin vastaan tulleen puiston kohdalla takaisin. Tällä kertaa tein paluumatkan kapeaa Adrinaou-kauppakujaa pitkin. Kujalla sijaitsi satoja turistien suosimia rihkamakauppoja, josta olisi voinut hankkia itselleen matkamuistoja ja muuta tarpeetonta kitschiä. Kuja päättyy Hadrianuksen kirjastolle, joka on muinainen Rooman valtakunnan aikainen reliikki.

Puoliltapäivin nälkä ja etenkin jano alkoivat antaa merkkejään. Päädyin pian takaisin Syntagma-aukiolle, jonka laidalta löysin maittavan näköisiä ruokia ja pikapaloja myyvän Gregory’s tai kreikkalaisittain Γρηγόρης-nimisen katukeittiön. Tätä ennen olin katsellut erinäisiä ruokapaikkoja, mutta Gregoryn herkullisen näköiset annokset veivät voiton. Ruuat eivät olleet hinnoilla pilatut, ja makua niissä oli oikein kreikkalaiseen tapaan. Ostin erittäin täyttävän ja ruokaisan piirakan ja samalla noin litran vetoisen vesipullon. Ateenan helteessä litra vettä menee hetkessä eikä ole pelkoa, että kohta joutuu käymään miestenhuoneessa. Hikoilu tekee tehtävänsä.

Keskipäivän kuumuus alkoi jo poltella. Lämpömittari näytti 37 astetta, joten päätin palata hotellille pahimman infernon ajaksi ja ottaa päiväunet. Edessä oli vielä kokous illalla muutaman sadan metrin päässä sijainneessa luksushotellissa. Oman huomattavasti edullisemman hotellini olin varannut kolmesta syystä. Ensinnäkin hotellini sijaitsi lähellä metroasemaa, joten liikkuminen oli vaivatonta. Toiseksi kokouspaikka sijaitsi melkein naapurissa. Kolmanneksi Ilisia-hotelli oli suhteellisen edullinen Ateenan hintatasoon nähden. Illan kokous oli ajoitettu alkavaksi kuudelta, mutta etelän maissa tämänkaltaiset kellonajat ovat lähinnä ohjeellisia. Kokous pääsi alkamaan lopulta varttia vaille seitsemän ja jatkui myöhäisellä päivällisellä puoli yhteen keskiyön jälkeen. Divani Caravel -hotellin noutopöytä oli ruhtinaallinen, ja ruokaa riitti isommallekin joukolle. Seuraavana aamuna saattoikin sitten jättää hotelliaamiaisen väliin.