Paikannuksesta on viime vuosina tullut jokapäiväistä ja tavallista kansanhuvia. Suosion yleistymiseen on syynsä, sillä alunperin pelkästään Yhdysvaltain sotilaskäyttöön suunniteltu ja valmistettu satelliitteihin pohjautuva paikannusjärjestelmä avattiin myös siviilikäyttöön. Ensimmäiset kaupalliset tuotteet ilmestyivät autoihin ja moniin muihin kulkuvälineisiin meille nykyään tuttuina navigaattoreina. Liikenteestä paikannusvälineet laajenivat nopeasti matkapuhelimiin ja kameroihin ja lopulta lukuisiin eri tuotteisiin ja sovellutuksiin. Yksi näistä tuoteryhmistä ovat reittipaikantimet, joilla tallennetaan laitteen muistiin paikannustietoja reitin varrelta. Tallennettua reittiä voidaan myöhemmin tarkastella kartalla, sillä muistiin tallennetut paikkatiedot eli pituus- ja leveysasteista muodostuvat pisteet sijoitetaan kartalle ja pisteiden väliin piirretään jana.

Ostin kolmisen vuotta sitten Sony GPS-CS1KA -paikkatietotallentimen. Käytin laitetta ensimmäisen kerran Lontoon matkallani vielä samana kesänä vuonna 2007. Sittemmin paikannin lojui laatikon pohjalla, kunnes taas otin sen käyttöön pari vuotta myöhemmin. Tarkoituksenani oli tallentaa Saimaan matkani reitti muistiin ja sijoittaa matkalla ottamani valokuvat kartalle. Pettymys oli valtava, kun risteilyn jälkeen palasin kotiin todetakseni, ettei paikannin ollut tallentanut koko matkalla yhtään mitään. Sonyn muisti oli tyhjä. Ensin luulin, ettei paristossa ollut virtaa, mutta siinä riitti virtaa vaikka pienelle kylälle. Katvealueistakaan ei voinut olla kyse, koska risteilylaiva seilasi Saimaalla kirkkaan sinitaivaan alla, ja minä näppäilin valokuvia ohikiitäneistä maisemista aluksen aurinkokannella. En jäänyt vaivaamaan päätäni Sonyn kanssa, ja värkki sai taas jäädä laatikon pohjalle. Vuotta myöhemmin eli tänä kesänä ajattelin taas kokeilla Sonyn paikanninta, koska olin lähdössä pitkälle Interrail-matkalle eri puolille Eurooppaa.

Sony-paikantimeni oli hiljaa kuin hiiri. Laitteen merkkivalo vilkkui tasaisesti ja käyttöohjeen mukaan se etsi satelliitteja niitä kuitenkaan löytämättä. Seisoin ulkona paljaan taivaan alla Sony vasemmassa kädessä ja GPS-paikantimella varustettu kännykkä oikeassa. Kännykkä löysi satelliitit välittömästi ja kertoi sijaintini kun taas Sony etsi uskollisesti kumppania taivaalta. Puoli tuntia ei riittänyt eikä Sony-paikantimeni koskaan enää suostunut toimimaan. Laitteen vuoden mittainen takuu oli luonnollisesti jo umpeutunut, mutta se ei estänyt minua palauttamasta sitä takaisin myyjälle tutkittavaksi. Minusta tuntui perin omituiselta, että laite lakkaa toimimasta lojuttuaan käyttämättömänä kaksi vuotta.

Hankin Sonyn korvaajaksi Kampin kauppakeskuksessa sijainneesta Teknikmagasinet-rihkamamyymälästä uuden reittipaikantimen matkani aattopäivänä. Ventus G730 GPS Route Logger -paikkatietotallennin maksoi karvan alle kuusi kymppiä ja tuntui tuoteselosteen mukaan juuri sopivalta laitteelta tarkoitukseeni. Asensin pakkauksen mukana tulleelta CD-levyltä ohjelmiston miniläppäriini. Ohjelmistoa tarvittiin paikantimen muistissa olleiden paikkatietojen kopioimiseksi tietokoneelle sekä asetusten säätämiseen ja muistin tyhjentämiseen. Itse paikantimessa ei virtakytkimen lisäksi ollut kuin yksi painike, jolla sai tallennettua kirjanmerkin muistiin muistuttamaan jostakin mielenkiintoisesta paikasta matkalla. Paikannin oli kätevän kokoinen. Se painoi akkuineen 38 grammaa eikä ollut juuri aikuisen peukaloa suurempi kooltaan. Varusteisiin kuului myös kaulahihna, jolla paikanninta sai roikottaa kaulassa ja pikalukituksella se irtosi tarvittaessa vaikka taskuun.

Ventus oli käytössä erittäin tehokas. Laite löysi satelliitit melko nopeasti ja kykeni tallentamaan sijainnin rautatieaseman lasikaton allakin. Akun lataus kesti noin 18 tuntia, mikä takasi käyttöaikaa melkein koko päiväksi. Käynnistyksen jälkeen satelliittiyhteyden muodostaminen saattoi kestää useita minuutteja, joten päätin usein pitää paikanninta päällä koko päivän. Paikantimen tarkkuuskin tuntui kohtuullisen hyvältä, vaikka reitillä oli muutamia erikoisia useiden kilometrien syrjähyppyjä. Suurimmaksi ongelmaksi muodostui paikantimen kellon synkronointi. Laite sai satelliiteilta tarkan kellonajan, joka oli sama kuin UTC-aika eli kolme tuntia Suomen aikaa jäljessä. Tein sen virheen, että asetin ohjelmistoon kesäajan, mistä seurasi, että kaikki reitit olivat tunnin pielessä. Valokuvien sijoittelu kuvauspaikoille oli aluksi vaikeaa, mutta siirtämällä kuvausaikaa tunnilla sain kuvat lopulta oikeille paikoilleen. Tämän jälkeen valokuvien kuvausaika piti taas palauttaa ennalleen, mikä oli tarpeeton työvaihe, jos olisin vain älynnyt olla rastittamatta kesäaikavaihtoehtoa.

Uusi paikantimeni osoittautui kolmen viikon matkalla erittäin käteväksi työkaluksi. Latasin laitteen akkua tietokoneen USB-liittimen kautta samalla, kun siirsin reittitiedot läppärin muistiin. Sijainnin lisäksi paikannin mittasi korkeuden. Mukana seurannut ohjelmisto oli sekin hyvin monipuolinen. Ohjelmisto esitti graafisesti reittini korkeuserot ja laski nopeuteni ja näytti nopeuserotkin värikkäänä diagrammina. Ventuksen ohjelmisto käytti ajantasaisia Googlen karttoja, joten nettiyhteys oli välttämätön, mikäli halusi nähdä reittinsä kartalla. Ilman nettiyhteyttäkin toki pärjäsi, jolloin käytössä olivat vain ohjelmiston perustyökalut, kuten paikantimen muistin kopelointi ja muut offline-ominaisuudet. Paikantimen reitin sai myöhemmin tallennettua ohjelmistosta Googlen karttapalveluun sopivaan muotoon ja reittitiedoston saattoi viedä mitä erilaisimpiin netin reittipalveluihin. Kaiken kaikkiaan olin erittäin tyytyväinen Ventus-paikantimeen. Se täytti tehtävänsä ja oli huomattavasti monipuolisempi kuin melkein kolme kertaa kalliimpi Sonyn paikannin, jossa ei ollut muuta kuin leveys- ja pituusasteiden tallennus muistiin sekä valokuvien geotaggaukseen tarkoitettu perusohjelmisto. Sonyn paikantimeen olin tyytymätön. Sonyn Suomen yksikkö lupasi tutkia pimeäksi menneen laitteen, ja jätin sen myyjälle heinäkuun alussa. Kaksi kuukautta on nyt kulunut, enkä ole vieläkään kuullut laitteen kohtalosta mitään. Ventus sen sijaan on jo palvellut hyvin, vaikka sen käyttö tietokoneella onkin hieman omintakeista.

Tekniset tiedot

malli

Ventus G730 GPS Route Logger

mikropiiri

vähän virtaa kuluttava SKYTRAQ

satelliittien tunnistus

samanaikaisesti 65

signaalin tunnistus vähintään

-160 dBm

signaalin uudelleentunnistuksen herkkyys

-155 dBm

kylmäkäynnistys

alle 30 sekunnissa -147 dBm

käynnistys

alle sekunnissa paljaan taivaan alla

osumistarkkuus (CEP)

5 m

tuki

SBAS (WAAS, EGNOS)

operointiaika

vähintään 12 tuntia

operointiympäristö

-20°C - +60°C

muisti

2 MB flash

ohjelmoitava tallennusväli

aika tai etäisyys

tallennus

16 tavua/s

liitäntä

USB 1.1/2.0

leveys

28 mm

pituus

73 mm

paksuus

17 mm

paino

38 g

ohjelmisto

englanninkielin CD-levyllä

kaulahihna

pituus 50 cm