Piipahdin kahville Åhlens-tavaratalon ylimmässä kerroksessa sijaitsevaan kahvilaan. Päällisin puolin pieni kahvila jatkui kattoterassille, jossa oli istumapaikkoja ehkä saman verran kuin salin puolella. Kuppilan tarjonta oli vaatimaton, mutta kelvollinen. Otin kahvikupposen kyytipojaksi ison cookie-tyyppisen keksin ja istuuduin vain puolittain täynnä olevan kahvilan vapaaseen pöytään. Kahvikupin hinta saattaa aluksi tuntua korkealta, mutta pitää muistaa, että monet kahvilat myyvät kahvinsa "påtår ingår" -pakettina. Yhden kahviannoksen hinnalla saa siis kaksi kupillista eli kuppinsa saa täyttää samaan hintaan. Iltapäivästä oli muodostunut erittäin lämmin ja viileään aamuun varattu neule alkoi hiostaa. Olin aiemmin aamupäivällä saanut Norrmalmin torilla ilmaisen näytepullon virvoitusjuomaa, jota en ollut ehtinyt vielä juomaan. Nyt juoma maistui ja tyhjensinkin pullon kahvittelun päätteeksi.

Terminaalibussin lähtöön oli aikaa enää tunti. Laskeskelin, että ehtisin vielä nopeasti kiertää lähikatujen kauppoja ennen paluuta laivaterminaaliin. Kiertelin lähikortteleja ja käännyin kohti Cityterminaalia Mäster Samuelsgatania pitkin. Klara Norra Kyrkogatanilta käännyin Klarabergsgatanille, josta olikin vain kivenheitto bussiterminaalille. Matka Centralbron kautta Slussenin läpi Stadsgårdenin satamaan ei kestänyt kuin reilun kymmenisen minuuttia, ja olin laivalla hyvissä ajoin ennen lähtöä. Aurinkoinen päivä jatkui, ja nousin taas aurinkokannelle ottamaan valokuvia. Laivalta oli hyvä näköala vastapäiselle Djurgårdenin saarelle. Otin satama-alueelta viiden valokuvan sarjan, josta myöhemmin kotona tein 180-asteen panoraamakuvan.

Jatkoin kuvaamista muutaman tunnin kuluttua laivan puikkelehtiessa jo saaristossa. Auringonlasku värjäsi taivaan kullankeltaiseksi ja loi samalla hulppeat kuvauskohteet. Tuuli oli alkanut yltyä ja sain pitää kaiteista toden teolla kiinni kiivetessäni ylös aurinkokannelle ja taas alas. Paikoittain puhuri oli niin kova, että oikeasti pelkäsin puuskan heittävän minut kohta laidan yli. Ilta alkoi myös kylmetä, mutta lämmittelin ajoittain ilmanvaihtokanavan edessä odotellessani auringonlaskua. Odotukseni palkittiin ja niin sain upeita kuvia auringonlaskusta Tukholman saaristossa.

Lounaasta oli alkanut jo kulua aikaa, joten päädyin vielä kerran Sky-baariin. En voinut vastustaa lihapullien ja perunamuusin kutsuvaa tuoksua, joten annostelin lautaselle pienen iltapalan periruotsalaista perinneruokaa. Muusi oli oikeaoppisesti valmistettu. Se oli jämäkkää tönkköä eikä mitään valuvaa velliä. Jo toisen kerran päivän aikana sain makunystyröille töitä herkullisen ruuan löytäessä tiensä nälkäiseen suuhuni. Maittavan ja täyttävän iltapalan jälkeen olikin sitten taas aika painua pehkuihin. Hyvän kirjan nukuttaessa unten maille kuluisi muuten pitkästyttävä merimatka kuin huomaamatta.

Hytin herätyskello soi puolitoista tuntia ennen rantautumista Helsinkiin. Olin taas säätänyt herätyksen aikaiseksi osin siksi, että ehdin valokuvata merimaisemia ja saapumistamme satamaan. Aamukahvin nautin jo tutuksi tulleessa Sky-baarissa, vaikka meriaamiainenkin olisi ollut hintansa puolesta varteenotettava vaihtoehto. Edellisen illan tukevan ruokailun jälkeen en tosin ollut niin nälkäinen, että olisin syönyt aamiaisen seisovasta pöydästä. Niinpä tyydyin vain kahviin ja voileipään. Sää Suomenlahdella oli lämmin mutta harmaan syksyinen. Poissa oli se Tukholman kesäpäivää muistuttanut aurinkoisuus ja tilalla oli suomalaiseen syksyyn tuttu säätila. Lohduton harmaus ei oikein toivottanut tervetulleeksi eikä valokuvaamisestakaan tahtonut tulla mitään. Helsinkiin saavuttuani jäin kaipaamaan täydelliseksi muodostunutta ruotsalaista lauantaipäivää. Sanotaanpa mitä sanotaan, mutta kyllä Ruotsi on hieno ja kaunis maa.