Laitoin hytin herätyskellon soimaan puolitoista tuntia ennen Tukholmaan saapumista. Varasin aikaa jo heti aamusella, koska halusin valokuvata kuvankaunista, pittoreskia Tukholman saaristoa. Kello soi sovittuun aikaan, ja aamutoimien jälkeen kiiruhdin aurinkokannelle. Sää oli kuiva, lämmin ja osin aurinkoinen. Lauantaista oli tulossa kaunis loppusyksyinen päivä aivan kuten sääennusteessa oli uumoiltukin. Aurinkoisella säällä Tukholman saaristo ei petä valokuvaajaa. Tälläkin kertaa vain hajanainen pilvilauttojen rykelmä oli muistona edellisen päivän kehnosta säätilasta, vaikka paksu pilvikerros vielä peitti kaupunkia satamaan tultaessa.

Viking Gabriella saapui satamaan aikataulunsa mukaisesti. Olin ostanut laivan infotiskiltä edellisenä iltana kuuden euron hintaisen menopaluubussilipun terminaalista keskustaan. Matkan olisi voinut hyvin kävelläkin, sillä reitti Slussenin kautta ja Gamla Stanin läpi ei ole järin pitkä ja olisi tainnut helposti alle puolessa tunnissa. Bussimatkakaan ei kestänyt kuin kymmenisen minuuttia ja vei koko lastillisen suoraan Cityterminaaliin aivan päärautatieaseman kylkeen. Sieltä on muutaman minuutin kävelymatka Klarabergsgatania pitkin kohti Sergelin toria ja matkan varrella voi tehdä ensimmäiset ostokset Åhlensin tavaratalossa. Poikkesin tavarataloon ja kiertelin muutamilla osastoilla todetakseni tavaravalikoiman olleen paljon monipuolisempi kuin kotona Helsingissä. Ilahduin kuitenkin kovasti löytäessäni miestenosaston kemikaalihyllyltä Van Gils -suosikkituoksuani, jota ei ole saanut Suomesta enää moneen vuoteen. Tuoksun hintakin oli kohdallaan, ja päätin ostaa muutaman pakkauksen paluumatkalla.

En jäänyt shoppailemaan vielä, vaan jatkoin matkaa Sergelin torin ohi kohti Hamngatania. Tämän kadun varrella sijaitsi toinen iso tavaratalo, jota kutsutaan lyhyesti vain kirjaimilla NK. Lyhenne on muodostettu sanoista Nordiska Kompaniet, joilla kauppa myös tunnetaan. NK-tavaratalossa on myös laajat valikoimat tunnettuja merkkituotteita ja myös täältä löysin samaa suosikkituoksuani ja vieläpä muutaman kruunun halvempaan hintaan. En enää miettinyt, vaan ostin sadan millilitran pullon partavettä sekä 50 millilitran pullon Eau de Toilette -hajuvettä. Niin, kyllähän ne miehetkin käyttävät hajuvettä, jota myös toilettivedeksi joskus kutsutaan. Suomalainen mies vaan ei paljon perusta näille eurooppalaisille tavoille, vaan täällä miehen tunnistaa hien hajusta, huonosti hoidetuista, rasvaisista ja likaisista hiuksista sekä luonnollisesti kammottavasta pukeutumisestaan, josta tyyli on kaukana. Ruotsalaisista tavarataloista löytyy toki tyylikkäitä miesten vaatteitakin, mutta yleensä ne kelpaavat vain pukeutumisessaan ensiaskeleita ottaville harrastelijoille. Oikeat vaatteet pitää tietysti teettää räätälillä.

Kierreltyäni muutamia NK-tavaratalon osastoja jatkoin taas matkaani Hamngatania pitkin Norrmalmin torille, joka sijaitsee NK-tavaratalokompleksin viereisessä korttelissa. Istahdin hetkeksi penkille ja tutkin kaupungin karttaa. Totesin, ettei Djurgårdeniin ole kovin pitkä kävelymatka ja että voisin piipahtaa kuuluisassa Vasamuseossa. Museokäynti oli ollut haaveenani jo kohta parikymmentä vuotta, sillä viimeksi kävin siellä kesällä 1992 ja tuolloinkin vain hätäisesti, sillä emäntä ei jaksanut kiinnostua vanhasta hylystä. Pilvet olivat jo suurimmaksi osaksi hajonneet ja aurinko pääsi paistamaan lähes pilvettömältä taivaalta. Lämpötila alkoi hiljalleen nousta ja hätyytteli taas jo kesäisiä lukemia. Täydellinen päivä oli saanut sadat ja taas sadat ihmiset liikkeelle ja Djurgårdeniin johtava Strandvägen oli mustanaan kauniista päivästä nauttivia kävelijöitä. Siellä täällä avautui rantakahvila, jotka vetivät saman tien sankoin joukoin ohikulkijoita nauttimaan virvokkeita. Vajaan puolen tunnin rauhallisen kävelymatkan jälkeen saavuin Vasamuseoon ja yksi suurista haaveistani oli täyttymässä.