Suomalainen perinneruoka mämmi kuuluu pääsiäiseen. Kaupoista mämmiä on voinut ostaa jo useita viikkoja ja juuri nyt on paras aika herkutella tällä maukkaalla ruispuurolla. Mämmi ei kieltämättä houkuttele ulkonäöllään, mutta maistuu herkulliselta, kun sekaan lorauttaa vähän kermaa. Jotkut maustavat maltaisen makupalansa sokerilla. Nykyään mämmiä voi ostaa kätevissä annospikareissa, mikä onkin järkevää, sillä seitsemänsadan gramman rove voi jäädä perheen ainoan herkkusuun kontolle. Tuollaisesta tuokkosesta riittää jälkiruokaa pidemmäksikin aikaa, mutta helpotusta tuovat yleistyneet valmiit annokset. Lapsena tuli syötyä mämmiä kotopuolessa, mutta sitten herkuttelu jäi vuosikymmeniksi, kunnes eräänä pääsiäisenä taas ajattelin kokeilla, miltä se musta mönjä oikein maistuikaan. Sen jälkeen olenkin joka pääsiäinen kattanut ruokapöytään jälkiruuaksi mämmiä.

Tänään ostin kaupasta muutaman annoksen pyhiä varten. Kaupan kassajonossa huomasin, etten ollut ainoa, joka oli nostellut pikareita ostoskoriinsa. Yksi jos toinenkin halusi juhlistaa pääsiäispöytää aidolla suomalaisella perinneherkulla. Kassalla kuulin kassanhoitajan tarjoavan edelläni olevalle asiakkaalle muovipussia mämmipikarien paketointiin. Ensin minulle tuli mieleen, että muovipussiin pakataan yleensä pakasteita ja sitten aloin tarkemmin tarkastella ostoksiani. Mämmiannokset olivat kuin olivatkin pakastettuja. Mieleeni juolahti heti, että herkkua pitää päästä nauttimaan vielä tänään, joten edessä kotona olisi pakasteen sulattelua. Kotiin päästyäni laitoin kaksi desilitraa vettä kiehumaan vedenkeittimessä ja asetin jäätyneen mämmipikarin kattilan pohjalle. Kaadoin varovasti kiehuvan veden kattilaan ja annoin herkun sulaa. Mämmi oli täysin sulanut, kun nostin sen vesihauteesta ja näin sain lopulta pienellä vaivalla herkullisen jälkiruuan lankalauantain pääsiäisaterian päätteeksi.