Osan tämän vuoden kesälomasta olin päättänyt käyttää kotimaan matkailuun lähialueille. Ensimmäisen päiväretken tosin tein hieman kauemmaksi Mänttään, mutta toinen suuntautui vain Tampereen korkeudelle. Eilen oli vuorossa kesän toistaiseksi viimeinen päiväretki, jonka kohteena oli Hämeenlinna. En ole aiemmin kaupungissa vieraillut, vaikka ohi olen kulkenut ties montako kertaa. Retkeni varsinaisena kohteena oli luonnollisesti keskiaikainen Hämeen linna sekä siinä sivussa muutama muukin kohde, kuten Jean Sibeliuksen (1865-1957) syntymäkoti ydinkeskustassa. Matkalle oli helppo lähteä, sillä junamatka Helsingistä kestää noin tunnin eivätkä matkaliputkaan verottaneet kukkaroa kuin viisi euroa suuntaansa. VR Veturi -kanta-asiakasohjelmassa olivat kesän junaliput tarjouksessa, joten käytin tilaisuutta hyväksi ja ostin netistä halvat matkaliput. Päivä Hämeenlinnassa oli puolipilvinen mutta muuten poutainen ja ajoittain jopa aurinkoinen. Iltapäivällä arska pääsi porottamaan oikein kunnolla ja lämpötila nousi pariinkymmeneen asteeseen.

Lähdin matkaan yhdeksän aikaan maanantaiaamulla ja jo kymmeneltä olin perillä historiallisessa Hämeenlinnan kaupungissa. Rautatieaseman lähistöllä vierasta tervehti kartta-automaatti, josta olisi voinut napata mukaansa karttalehden, mutta automaatti vain surisi tyhjyyttään. Kävelin asemarakennukseen, josta löysin ilmaisen keskustan kartan. Maailmalla matkustellessani olen tottunut näihin karttalehtisiin, jotka on helppo taitella housuntaskuun. Paperisesta kartasta on älypuhelimen karttaa nopeampaa vilkaista kadunkulmat, ja sitten tollon voi taas työntää takaisin taskuun. Hämeenlinnassa suunnistaminen on tosin helppoa, sillä keskusta-alueen kadut ovat suoria ja itse ydinkeskusta vielä suhteellisen pienelle alueelle rajautuva. Edellisenä iltana olin hieman suunnitellut kävelyreittiäni kaupungilla, mutta päätinkin kävellä reitin vastakkaiseen suuntaa, sillä kahvihammasta oli alkanut kolottaa ja tunsin, että oli aamukahvin aika.

Kävelin käytännöllisesti katsoen suorinta tietä Raatihuoneenkatua pitkin uudehkoon Goodman-kauppakeskukseen. Ostosparatiisi on kuulemani mukaan nimetty kaupungin oman pojan, laulaja Antti Hammarbergin (1943-1991), joka tunnetaan paremmin nimellä Irwin Goodman, mukaan. Hämeenlinnassa näytti riittävän kauppakeskuksia. Ohitin matkallani niistä muutaman ja myöhemmin sain ymmärtää, että vanhemmat keskukset olivat puolityhjiä niin kaupoista kuin asiakkaistakin. Hiljaista oli tosin Goodmanissakin vielä aamupäivällä yhdentoista aikaan. Piipahdin paikallisessa kahvilassa, jossa haukkasin suuhuni täytetyn sämpylän kahvikupposen kera. Kauppakeskuksesta oli melko lyhyt kävelymatka Hämeen linnaan. Etäisyydet kaupungilla ovat muutenkin kohtuullisten matkojen päässä, joten perillä pärjää mainiosti kävellenkin.