Hämeen linna on yksi Suomen keskiaikaisista valtakunnanlinnoista. Vuosisatojen saatossa linnaa on käytetty moneen eri tarkoitukseen. Alun perin sotilastukikohdaksi 1200-luvun lopulla rakennettu leirilinna mainitaan ensimmäisen kerran kirjallisissa lähteissä vuonna 1308. Keskiajalla rakennus muutettiin asuinlinnaksi ja 1700-luvulla sitä korotettiin. Linna toimi myös vankilana 1800-luvun alkupuolelta aina 1970-luvulle asti. Nykyään Hämeen linna on maamme yksi tärkeimmistä kulttuurihistoriallisista muistomerkeistä ja tietysti Hämeenlinnan kaupungin vetonaula. Kävelin kaupungin hiljaisia katuja pitkin puikkelehtien linnaan, jonne oli suhteellisen hyvät opasteet eikä taskukartalle ollut juuri käyttöä. Lipunmyynnissä esitin Museokorttini ja sain sisäänpääsytarran liimattavaksi rintapieleeni. Kuitissa luki "ilmaiskävijä" ja hinnaksi oli laitettu nolla euroa. Aivan ilmaisia nämä museokäynnit eivät Museokortilla ole, sillä pitäähän se kortti ensin ostaa. Tosin olen ehtinyt käyttää läpyskää jo sen verran usein, että tästä käynnistä toden totta muodostui ilmainen, mikäli kustannuksia vertaa niihin sisäänpääsymaksuihin, joita olisin tähän mennessä joutunut maksamaan. Laskujeni mukaan museokäyntini olisivat kustantaneet nyt yhteensä 80 euroa, joten Museokortilla olen jo 26 euroa voiton puolella, ja museovuoteni on vasta alullaan.

Aloitin linnakierrokseni kehämuurirakennuksessa sijainneesta pienoismallinäyttelystä. Salissa oli vanha keskiaikainen haarniska, jota museovieraat saivat kokeilla päällensä. Haarniskasta oli sovitettavana rintapanssari, joka peitti myös selkäpuolen sekä jykevät metallivahvisteiset hansikkaat ja kypärä. Päätin kokeilla haarniskaa ylleni, ja museon opas avusti painavan metalliasun pukemisessa. Annoin kamerani oppaalle siinä toivossa, että hän ottaisi selfie-kuvia puolestani. Kuvat epäonnistuivat, sillä opas otti ne ikkunasta tulvinutta valoa vasten. En innoissani huomannut tarkistaa kuvakulmaa, joten haarniskan sovituksesta jäi tällä erää vain muisto. Kiertelin jonkin aikaa kehämuurirakennuksen näyttelyissä, mutta siirryin melko nopeasti itse päälinnan puolelle ulkorakennuksesta johtaneen yhdyskäytävän läpi. Kolmikerroksisessa kastellissa riittää huoneita asuttavaksi isommallekin perheelle. Vierailijan pienoiseksi pettymykseksi lähes jokainen huone oli kuitenkin kalustamaton, joten tyhjien tilojen ja seinien katseluun ei paljon saanut aikaa kulumaan. Vierailustaan saa paljon enemmän irti opastetulla kierroksella, joka käynnistyy aina tasatunnein.

Linna on oiva kuvauskohde. Kuvattavaa riittää niin sisätiloissa kuin rakennuksen ulkopuolellakin. Otin muutamia kuvia linnan sisältä ja sommittelin niistä joitakin panoraamakuvia. Tilavasta Kuninkaansalista saa paremman käsityksen, kun yhdistää useita eri kulmista otettuja kuvia yhdeksi isoksi panoraamaksi. Myös linnan sisäpihasta muodostuu hieno panoraamakuva näppäilemällä esimerkiksi neljä pystykuvaa eri suunnista ja yhdistämällä ne sitten rinnakkain. Hämeen linna on kooltaan paljon pienempi kuin vaikkapa Turun Linna, joten käytävät ja salit tulee koluttua läpikotaisin melko nopeasti. Kolmannessa kerroksessa oli hieno Sibeliuksen maisemia -valokuvanäyttely, jossa oli esillä Taneli Eskolan ottamia valokuvia. Linnan pysyvissä pienoisnäyttelyissä vierailijat pääsevät tutustumaan tiilen historiaan, raha-aarteisiin ja keskiaikaiseen kirkkotaiteeseen. Linnan restauroinnista on pystytetty niin ikään mielenkiintoinen näyttely valokuvineen. Kierrokseen kannattaakin varata aikaa reilusti enemmän kuin tunti, mikäli historia kiinnostaa. Museoalueelta ei tarvitse kiirehtiä kaupungille ruokailemaan, sillä Kruunuleipomon rakennuksessa sijaitsee erinomainen Linnravintola Brahe, jossa itsekin kävin vierailuni päätteeksi lounaalla.