Hämeen linna oli päiväretkeni tärkein vierailukohde. Kierroksen päätteeksi jäin vielä syömään linnan ravintolaan, jossa lounaaksi tarjoiltiin täytettyjä silakkapihvejä perunamuusilla. Jälkiruoaksi sai kupin kahvia. Ruoka oli maittavaa ja täyttävää ja kustansi normaalihintaisen eli noin kymmenen euron lounasannoksen verran. Lähtiessäni ostin museomyymälästä vielä linnasta kertovan opaskirjan eurolla, ja niin sain sitten vierailuni Hämeen linnassa päätökseen. Palasin takaisin keskustaan ja seuraavaan kohteeseen eli Jean Sibeliuksen (1865-1957) syntymäkotiin Hallituskadun varrella. Reitti linnasta kyseiselle talolle on lähes suora Sibeliuksenkatua pitkin kävellessä.

Sibeliuksen syntymäkoti oli viehättävä muutamasta asuinhuoneesta koostuva pieni museo. Myös tähän kohteeseen kelpasi Museokortti, joten pääsylippua ei tarvinnut ostaa erikseen. Tyylikkäästi ajan hengen mukaisesti sisustettu asunto antoi hyvän kuvan 1860-luvun elämästä. Rakennus on valmistunut vuonna 1834 ja restauroitu viimeksi vuonna 2007, jolloin museoon sisustettiin Sibeliuksen perheen makuuhuone. Jean Sibelius asui Hämeenlinnassa ensimmäiset kaksikymmentä elinvuottaan, mutta muutti Helsinkiin opiskelemaan ylioppilaaksi tultuaan. Vierailuni aikana pianisti Alina Egorova soitti salissa tunnelmallista pianomusiikkia vieraille, ja esitystä olisi voinut jäädä kuuntelemaan pidemmäksikin aikaa. Kotimuseo ei ole kovin iso, joten siellä ei kulu aikaa linnan tavoin tuntikaupalla. Museon pienestä myymälästä voi ostaa kaikenlaisia Sibelius-aiheisia esineitä ja tietysti musiikkia.

Säätila Hämeenlinnassa alkoi alkuiltapäivästä muistuttaa tavanomaista kesäsäätä yli kahdenkymmenen asteen lämpötilallaan. Aurinkokin oli päässyt paahtamaan väistyvien pilvien lomasta ja ulkona saattoi tarjeta jo ilman päällysvaatteita. Olin varannut päiväretkeeni joitakin tunteja ja käytin lopun ajasta kaupungin katuja kierrellen. Piipahdin myös Hämeenlinnan kirkossa, joka seisoo aivan kauppatorin laidalla. Jossakin vaiheessa satuin astumaan kauppakeskus Linnaan, joka selvästi oli nähnyt parhaimmat päivänsä samoin kuin muutaman korttelin päässä sijainnut kauppakeskus Tavastila, joka oli saanut naapurikseen entiselle parkkipaikalle pystytetyn uudenkarhean ja kaiketi myös kilpailevan Goodmanin ostoskeitaan. Vanhemmissa kauppakeskuksissa ei ollut juuri asiakkaita ja siellä täällä oli tyhjiä liikehuoneistoja ehkä odottamassa uusia yrittäjiä. Junani lähtöön oli aikaa vielä tunti, joten ehdin mainiosti vielä jäätelölle sinne Goodmaniin, kun siinä lähistöllä kiertelin. Kävelin hiljalleen takaisin rautatieasemalle päin Laivarannan kautta Mahlianpuiston läpi. Juna oli muutaman minuutin myöhässä, mutta mikäpä kiire sitä kesälomalla on minnekään. Saavuimme joka tapauksessa noin tunnin kestäneen kyydin jälkeen Helsinkiin melkein aikataulussa, ja niin oli päiväretkeni Hämeenlinnassa päättynyt.