Katsahdin eilen kelloa ja se oli varttia yli yksi iltapäivällä. Mieleeni tuli käydä Urho Kekkosen (1900-1986) museossa Tamminiemessä. Museo on avoinna vain osan aikaa viikosta ja suljettuna maanantaisin ja tiistaisin. Kesäaikana Tamminiemessä on suomenkieliset opastukset tasatunnein, joten ajattelin ehtiä seuraavaan kierrokseen, joka alkaisi kolmen vartin kuluttua kahdelta. Selvitin Reittioppaan avulla seuraavat lähdöt Seurasaaren suuntaan. Osoittautui kuitenkin niin, että minun olisi pitänyt jo olla matkassa, jos olisin mielinyt kahdeksi Tamminiemeen. Bussi numero 24 oli lähtevä Lasipalatsin pysäkiltä vähän puolen jälkeen ja ajaisi perille noin parissakymmenessä minuutissa. Seuraavaa bussivuoroa olisin saanut odottaa kaksikymmentä minuuttia, jolloin opastettu kierros olisi jo käynnissä, kun saapuisin perille. Silloin olisin joutunut odottamaan seuraavaa opastusta melkein tunnin. Laitoin kaikesta huolimatta kengät jalkaan ja kävelin läheiselle bussipysäkille.

Onnikka tuli nopeasti ja olinkin Rautatientorilla noin puolelta. Reipas kävely rautatieaseman editse Mannerheimintielle vei aikaa muutaman minuutin. Juuri kun olin päässyt Sokoksen kulmalle, näin bussin 24 kurvaavan pysäkille. Laitoin töppöstä toisen eteen entistä nopeammassa tahdissa ja taisinpa siinä jo muutaman juoksuaskeleenkin ottaa. Kulman taakse päästyäni kiire hellitti, sillä bussille oli onneksi jonoa, ja näin ehdin mainiosti kyytiin. Köröttely Hietaniemen mutkaisia katuja pitkin Seurasaareen otti tuliterällä hybridibussilla sen kaksikymmentä minuuttia. Eräällä pysäkillä luulin jo, että bussi jää siihen pidemmäksikin aikaa odottelemaan, kun auton moottori sammui. Ajokki starttasi kuitenkin sulavasti ja hiljaisesti liikkeelle sähkömoottorin voimin, ja vasta jonkun metrin ajettuaan murahti kovaääninen dieselkone käyntiin päästäen ilmoille taas tutun kaupunkisoinnin huumaten kuuloaistit puolikuuroiksi.

Tamminiemeen on helppo mennä bussilla aina Seurasaaren päätepysäkille asti. Pysäkiltä on vielä noin 700 metrin kävely Tamminiementietä pitkin itse rakennukselle. Saavuin museoon juuri sopivasti viisi minuuttia ennen kuin kello löi kaksi iltapäivällä. Melkoisella vauhdilla siis matkasin melkein toiselta puolelta kaupunkia vain puolessa tunnissa ja ehdin kuin ehdikin seuraavalle opastetulle kierrokselle. Sisäänpääsy oli jälleen vaivatonta, kun vain vilautin keväällä hankkimaani Museokorttia. Näissä museoissa on nyt tullut käytyä enemmän kuin koskaan aiemmin, sillä Museokortti on avannut monia ovia, jotka muutoin olisin jättänyt väliin korkeahkojen sisäänpääsymaksujen vuoksi. Tosin Tamminiemessä olen käynyt kerran aiemminkin joskus 1990-luvun lopulla, joten tämänkertainen käyntini oli eräällä tavalla vanhan kertausta. Sellaisen erikoisuuden olen museokäyntieni yhteydessä pannut merkille, että melkein jokaisessa museossa on pikkuruinen tablettitietokone Museokortin lukemista varten. Jostakin syystä vain häviävän pienessä osassa museoita tuota lukulaitetta käytetään ja enimmäkseen kortin numero kirjoitetaan käsin pienelle Post-it-lapulle tai vaatimattomaan vihkoseen. Ihmettelen vain, mikä on tuollaisen laitteen tehtävä, jos sitä ei sitten käytetä.

Opastettu kierros Urho Kekkosen museossa kestää melko tarkalleen tunnin. Nähtävää on paljon, vaikka rakennus tuntuu aluksi pienehköltä. Välillä tuntui, että oppaalla oli kiire selostuksessaan, sillä taukoja hän ei juuri ehtinyt luentonsa aikana pitämään. Sinänsä opastus oli erinomainen ja vieraat saivat näin huomattavasti paljon enemmän irti museosta ja sen esineistöstä sekä historiasta. Nähtävänä ovat ensimmäisen ja toisen kerroksen tilat, kuten eteisaula, presidentin työhuone ja suuri sali sekä pieni ruokasali ja keittiö alakerrassa. Yläkerrassa on puolestaan suuri olohuone, varsinainen ruokasali sekä makuuhuoneet erikseen Urkille ja hänen rouvalleen Sylville (1900-1974). Presidenttipari nukkui omissa huoneissaan, joiden välissä oli melko tavanomaisesti kalustettu ja yllättävän pieni yhdistetty vessa ja pesuhuone ammeineen. Tamminiemen asuinrakennuksen kalustus on edelleen sama, joka sinne jäi Kekkosen kuoltua vuonna 1986. Sisustuksessa on vahva 1970-luvun leima, ja yläkerran huoneet näyttävät kuin miltä tahansa tuon ajan kodeilta tavanomaisine huonekaluineen. Kaikesta voi päätellä, että presidentti asui loppujen lopuksi melko vaatimattomasti ja pitkälti kansanomaisesti.

Kierroksen lopuksi vierasryhmä johdatettiin legendaariseen rantasaunaan. Saunarakennus sijaitsee muutaman metrin päässä päärakennuksesta ja sen seinien sisällä kerrotaan syntyneen yksi jos toinenkin suurempi sopimus. Kekkosen saunasta ja saunavieraista riittää tarinoita, joista osasta on varmaankin muotoutunut jo urbaaneja legendoja. Nykyään saunan voi tilata käyttöönsä 3 500 euron päivävuokralla, mutta tokkopa moni tuollaisella hinnalla käy lyömässä löylyjä kovin usein. Melkoisella hopulla kierros saatiin päätökseen aika tarkalleen kolmelta. Jäin vielä Tamminiemen piha-alueelle ottamaan valokuvia ja piipahdinpa siinä välissä katsastamassa kahvilan, joka sijaitsee saunarakennuksen yhteydessä. Kahvilassa on myös pieni museomyymälä, josta voi ostaa Urkki-aiheisia esineitä, postikortteja, kirjoja ja muuta krääsää. Seinältä voi bongata hienon virallisen mustavalkoisen muotokuvan kehystettynä vain 21 eurolla. Melkein jo olin ostamassa kuvan, kun taas muistin, ettei seinilläni ole tilaa ja turha tuollaista on ostaa kaappiin vanhenemaan. Mikäli siis vain kesällä on tekemisen puutetta, niin aikaansa voi viettää mainiosti Tamminiemen historiallisessa museossa.