Kesän ensimmäinen päiväretkeni suuntautui eilen Mänttään. Retken varsinainen kohde oli taidemuseo Gösta sekä paluumatkalla risteily legendaarisella Tarjanne-höyrylaivalla Ruovedeltä Tampereelle. Päiväretki onnistui erinomaisesti ja siitä iso kiitos lankeaa täydelliselle kesäpäivälle. Pitkä retki alkoi varhaisella herätyksellä jo aamutuimaan ja päättyi erinäisten vaiheiden jälkeen vasta puoli yhdeltätoista illalla. Aikatauluumme tuli yllättävä muutos Näsijärven pohjoispuolella, ja jouduimme sairauskohtauksen vuoksi viettämään ylimääräisen tunnin laivalla.

Herätyskelloni soi varttia vaille kuusi torstaiaamulla. Aamutoimien jälkeen kävelin läheiselle bussipysäkille, josta nousin ensimmäiseen vastaan tulleeseen bussiin ja sillä Kaivokadun pysäkille Helsingin keskustaan. Päiväretkien bussi oli tullut Kiasman pysäkille ajoissa ja lastasi jo matkustajia sisuksiin kymmentä vaille seitsemän. Loppuunmyyty retki nytkähti matkaan tasan seitsemältä ja poimi muutaman retkeilijän Hyvinkäältä ja Riihimäeltä. Vain kolmea viikkoa vanhaan, vai pitäisikö sanoa uudenkarheaan bussiin on kavunnut 43 matkalaista sekä Risto Nihtilä, joka toimi päiväretkeä ajaneen Hyvinkään Liikenteen matkanjohtajana. Esa Heinimäki kuljetti bussia ammattitaitoisesti ja täsmällisesti aikataulun mukaan. Pitkä matkamme Hämeenlinnan kautta Tampereen ohitse Mänttään kesti tarkalleen kolme tuntia pysähdyttyämme välillä aamukahville Pirkanhovissa Lempäälässä.

Sääennusteet olivat ennakoineet torstaipäivän olevan yksi kesän hellepäivistä. Lämpömittarini näyttikin jo aamulla 21 astetta, joten päätin pukeutua asiankuuluvasti ja kevyesti. Pitkähihainen vaate tai takki olisi ollut liioittelua tällaisena kesäpäivänä, joten tyydyin lyhythihaiseen kauluspaitaan. Sain kuitenkin pian huomata, että asuvalintani oli virhe. Vaikka ulkona paahtoikin lähes hellelukemat, oli bussissa voimakkaan ilmastoinnin vuoksi vain 17 astetta lämmintä ja kylmä veto kaikista mahdollisista tuuletusaukoista vain lisäsi viluista oloani. Onneksi sentään ymmärsin pitää lakin päässä ja siten ehkä vältyin pahemmalta ilmastointiflunssalta. Pirkanhovin pihalla pääsin hetkeksi lämmittelemään auringonpaisteeseen, mutta pian matkamme jatkui pyörien päälle nostetussa jääkaapissa.

Saavuimme taidemuseo Göstan pihamaalle Mänttään melko tarkalleen kello kymmenen. Taivas oli mennyt hieman pilveen, mutta alkoi hetken kuluttua rakoilla niin, että myöhemmin iltapäivällä pilvettömän sininen taivas antoi auringon paistaa täydeltä terältä. Vanhempi museorakennus oli aikoinaan suomalaisen paperiteollisuuden mahtimiehen, vuorineuvos Gösta Serlachiuksen (1876-1942) kotina. Kartanorakennus valmistui vuonna 1935 ja sen vieraina on eri aikoina ollut lukuisia maamme merkkihenkilöitä sekä tunnettuja valtiovieraita. Päiväretkeläisryhmämme suuren koon vuoksi meidät jaettiin kahteen pienempään ryhmään. Museon oppaat juoksuttivat ryhmiämme läpi mahtavan rakennuskompleksin, johon kuuluu nykyään myös vuonna 2014 valmistunut Paviljonki. Museokiertelyyn oli varattu aikaa kaksi tuntia, mutta se hupeni vähän liiankin nopeasti, sillä nähtävää olisi ollut pidemmäksikin aikaa. Ja taidemuseo Gösta oli vasta toinen kahdesta erillisestä museosta Mäntässä.