Päiväretki Mänttään - osa 2

Pitkähihaiselle vaatteelle tai takille olisi ollut käyttöä taidemuseo Göstan sisätiloissa. Rakennuksen ilmastointi oli niin voimakasta, että oikein tunsin, miten viileä ilma puhalsi vanhan kartanon seiniin sijoitetuista rööreistä. Olen aina ihmetellyt tätä suomalaisten vimmaa asentaa jäähdyttäviä ilmastointilaitteita näille pohjoisille leveysasteille. Ymmärrän kyllä, että jossakin Etelä-Euroopassa tai Välimeren maissa ilmastoinnilla on tilauksensa, mutta täällä Suomessa, jossa kesän hellepäivät voidaan laskea yhden tai kahden käden sormin, ne ovat lähinnä energiantuhlaajia. Viluissani museovierailusta ei tahtonut tulla mitään ja niin siirryin kartanon takapihalle lämmittelemään auringonpaisteeseen. Ruokailuun oli aikaa enää alle puoli tuntia.

Päiväretkibussi
Kuva
Matti Mattila

Seurueellemme oli varattu uudisrakennuksen alakerrassa sijaitsevasta ravintola Göstasta pöydät päivän lounastilaisuutta varten. Annokset oli etukäteen tilattu, mikä olikin järkevää, kun näin suuri ryhmä oli matkassa. Tarjoilu sujui mutkattomasti, kunhan se vain pääsi käyntiin. Odotimme pöytien ääressä nimittäin vartin ennen kuin ensimmäiset annokset tuotiin eteemme. Hieman ihmettelin, mihin ravintola tuon viisitoista minuuttia tarvitsi, kun he tiesivät ryhmämme olevan tulossa. Lounastamiseen oli varattu aikaa tunti, mutta käytännössä syömiseen meni lopulta kaikkine turhine odotteluineen lähes puolitoista tuntia. Aikataulumme siis hieman venähti, mutta onneksi joustoa oli toisessa päässä, kun välittömästi aterioinnin jälkeen jatkoimme matkaa. Annos sinänsä oli tyylikäs ja maukas, vaikkakin suomalaisen mittapuun mukaan aivan liian pieni ja suomalaiseen makuun ehkä hieman liian taiteellinen. Selväähän on, että noin 300 gramman lounaasta jää nälkä. Katselin haikeana naapuripöytään kannettuja valtavia hampurilaisia, jollainen olisi kelvannut minulle ennemmin kuin pikkuruinen paahdettu karitsan seläke.

Muroleen kanava
Kuva
Matti Mattila

Matkamme jatkui bussilla päiväretken seuraavaan etappiin Muroleen kanavalle vajaan tunnin ajomatkan päähän Näsijärven pohjoisperukoille. Vaikka lounastamiseen kului suunniteltua enemmän aikaa, ehdimme kanavalle hyvissä ajoin vähän kolmen jälkeen iltapäivällä. Muroleen kanavalta tarkoituksenamme oli jatkaa matkaa höyrylaiva Tarjanteen kyydissä Tampereelle. Laivan lähtöön oli noin puoli tuntia aikaa, joten ehdin ottaa muutamia kuvia miniatyyrikokoisesta kanavasta sulkuineen. Puoli neljän aikaan etäältä kuului höyrylaivan pillin ujellus ja pian itse aluskin ilmestyi poukaman takaa kanavasululle. Yli satavuotias alus oli lähtenyt Virroilta kymmenen aikaan aamupäivällä ja pysähtynyt tätä ennen Ruoveden satamassa. Nyt sen kyytiin nousi kanavalla puolen sataa uutta matkustajaa, ja kuin saksalaisella täsmällisyydellä laiva lipui sulkujen läpi Näsijärven puolelle tarkalleen aikataulun mukaan. Edessämme oli vajaan kolmen tunnin risteily Näsijärven halki, mutta kaikki ei mennytkään aivan suunnitelmien mukaan.

Julkaistu lauantaina 4.7.2015 klo 9:35 avainsanoilla loma ja matkailu.

Edellinen
Päiväretki Mänttään - osa 1
Seuraava
Päiväretki Mänttään - osa 3