Junamatkustaminen on ollut tänä kesänä poikkeuksellisen edullista. VR on tarjonnut Veturi-asiakasohjelmaansa liittyneille kanta-asiakkaille junalippuja puoli-ilmaiseksi. Minäkin tartuin kesätarjoukseen ja ostin vajaa kuukausi sitten halvan lipun Helsingistä Tampereelle ja toisen tiketin samaa reittiä takaisin. Menolipun hinta oli vaivaiset viisi euroa, mitä voi jo tosiaan pitää halpana, kun hintaa vertaa vaikkapa pääkaupunkiseudun seutulipun hintaan. Seutulippu maksaa nimittäin saman verran, eikä sillä pääse Helsingistä juuri naapurikuntia pidemmälle. Varasin junalipun netistä hyvissä ajoin. Sain myös valita istumapaikan lähes tyhjästä InterCity-junasta samoin kuin lähtöajan. Halpa lippu ei edellyttänyt lähtöä kukonlaulun aikaan tai paluuta keskellä yötä, jollaisia matkoja olen toisinaan joutunut tekemään. Junani lähti yhdeksän aikaan eilen tiistaiaamulla ja teki paluun viiden aikaan iltapäivällä. Näin vierailustani Tampereella tuli kohtuullisen pituinen enkä joutunut heräämään liian aikaisin.

Tampereen matkalleni oli oikeastaan yksi tärkeä syy. Halusin vierailla Lenin-museossa. Olen suunnitellut käyväni museossa jo ties monenko vuoden ajan, mutta en vain saanut visiittiä aikaiseksi, vaikka mahdollisuuksia on vuosien varrella ollut lukuisia. Aiemmin keväällä hankkimani Museokortti tulisi myös tarpeelliseksi, koska sillä pääsi sisään museoon. Samalla suunnittelin yhdistäväni toisen museokäynnin Postimuseossa, mutta vierailuni museokeskus Vapriikissa epäonnistui erinäisten syiden vuoksi. Epäonnekseni tiistaille oli ennustettu myös sadesäätä Etelä-Suomeen ja ennen kaikkea Tampereen korkeudelle. Varustauduin matkaan sateenvarjolla, jota aika ajoin jouduinkin käyttämään. Sade oli kuuroluontoista ja muutaman minuutin mittaisia suihkuja tuli aina silloin tällöin pitkin päivää. Säätila ei onneksi haitannut matkaani, sillä suurimmaksi osaksi päivä oli poutainen ja aurinkokin pilkahteli aika ajoin.

Junamatka Tampereelle kesti noin kaksi tuntia. Matkalukemiseksi olin varannut jännittävän dekkarin, jota tosin en aivan ehtinyt lukea loppuun menomatkalla. Kello oli jotakuinkin yksitoista, ja saavuin perille juuri sopivasti lounasaikaan. Kävelin Koskikeskukseen, jossa painelin kolmannen kerroksen Classic American Diner -hampurilaisravintolaan. Tilasin perinteisen juustopurilaisen ja valkosipulidipin ranskalaisille. Äkkiseltään pelkkä hampurilainen lounaaksi kuulostaa pieneltä annokselta, mutta 170 gramman pihvillä kaikkine lisukkeineen syömistä oli yllin kyllin niin, että lopussa alkoi jo tuntua ähkyltä. Lähes puolen litran juoma kyytipojaksi naulitsi nälän pitkäksi aikaa. Tarjoilu pelasi ravintolassa hyvin ja ruoka tuli nopeasti. En kuitenkaan pitänyt mitään kiirettä, joten olin kahdentoista aikaan valmis jatkamaan matkaa varsinaiseen vierailukohteeseeni Lenin-museoon.