Kävelin erittäin täyttävän lounaan jälkeen Koskikeskuksesta Hämeenkatua pitkin kohti Hämeenpuistoa. Lenin-museo sijaitsee Hämeenpuiston ja Hallituskadun kulmassa, joten sinne on helppo löytää eikä kävelymatkakaan vaikkapa rautatieasemalta ole järin pitkä. Museon normaali aikuisten sisäänpääsymaksu on kuusi euroa, mutta Museokortilla sisään voi astella vain korttia vilauttamalla. Minulle tämä käynti oli seitsemäs museokäynti Museokortilla. Samalla kortista maksamani 54 euron vuosimaksu tuli nyt katettua ja pääsinpä jo vähän voiton puolellekin, sillä kaikkiaan museokäynteihini olisi nyt kulunut tähän mennessä 57 euroa eli säästöä kertyi nyt kolme euroa. Seuraavat käynnit museoissa ovatkin sitten käytännössä ilmaisia aina ensi vuoden kevääseen asti.

Lenin-museo on tietyllä tavalla legendaarinen instituutio Suomessa. Se on ainoa museo, joka on keskittynyt pelkästään edesmenneen Neuvostoliiton ja Suomen suhteiden esittelyyn ja tietysti itse päähenkilöön eli Neuvostoliiton perustajaan Vladimir Leniniin (1870-1924). Museon päänäyttely on peräisin 1980-luvulta, ja sen on suunnitellut Moskovan Lenin-keskusmuseon näyttelyarkkitehti Aleksandr Shapin. Näyttely on eräs Suomen vanhimmista, ja se huokuu virallista Neuvostoliittolaista henkeä. Ajoitin vierailuni Lenin-museoon tälle kesälle, sillä päänäyttely uudistetaan, ja museo menee kiinni syksyllä 2015. Seuraavan kerran museoon pääsee vasta vuonna 2016. Museo sijaitsee hienossa 1900-luvun alun työväentalossa, jota voi samalla ihailla sisältäpäin käydessään toisen kerroksen näyttelyssä. Hienon ja mielenkiintoisen erikoisnäyttelyn lisäksi tiloissa on monipuolinen museokauppa, josta voi ostaa kaikenlaista sosialismiin liittyvää tavaraa. Vaikka itse museo ei ole kovin suuri, sain siellä silti kulumaan aikaa tunnin verran.

Museokierroksen jälkeen Tampereen päiväretkeni ohjelmassa oli käynti Postimuseossa Tammerkosken toisella puolella. Ennen seuraavaa museota piipahdin muutaman kymmenen metrin päässä sijainneessa Aleksanterin kirkossa Hämeenpuiston puolivälissä. Komea kirkkorakennus valmistui vuonna 1881 ja sai nimensä autonomisen Suomen tsaarin Aleksanteri II:n (1818-1881) mukaan. Aivan kirkon vieressä Pirkankadun toisella puolella sijaitsee Tampereen pääkirjasto Metso, jonka arkkitehdit Raili ja Reima Pietilä (1923-1993) suunnittelivat vuonna 1978 järjestettyyn arkkitehtikilpailuun. Rakennus valmistui vuonna 1986 ja on arkkitehtonisesti oivallinen niin ulkoa kuin sisältäkin. Käväisin kirjaston toisen kerroksen Café Metso -kahvilassa juomassa kupin kahvia. Kupponen ja tarjouksessa ollut valkosuklaapikkuleipä maksoivat yhteensä pari euroa. Nopean kirjastossa pistäytymisen jälkeen lähdin kävellen Hämeenpuiston laitaa kohti Näsinpuistoa. Matkalla sadekuuro yllätti, ja jäin muutamaksi minuutiksi odottelemaan erään parvekkeen alle, vaikka käytössäni oli sateenvarjokin. Saman katoksen alle kiiruhti viluisen näköinen perhe kesävetimissään. Isä oli pukeutunut vain t-paitaan ja lyhytpunttisiin sortseihin ja värjötteli kylmän sateen kastelemana vieressäni luonnollisesti sukattomana ja sandaalit jalassa. Mietin siinä jälleen, että vaikka kalenterin mukaan kesä onkin, niin voisihan sitä kaikesta huolimatta pukeutua tilanteen ja sään mukaan. Noh, sadekuuro oli muutamassa minuutissa ohi ja jatkoin pian taas matkaa.