Helteet olivat tänään enää vain muisto. Pääkaupungissa lämpöasteita toki oli reilusti toisella kymmenellä, mutta jostakin puhalsi viileä tuuli ja melkein pakotti pukeutumaan tuhdimpiin vaatteisiin. Kesähelteillä on toisaalta mukava muistella talven kylmyyttä ja lumimyrskyjä, jotta totuus ei aivan unohtuisi. Yksi tapa palauttaa mieliinsä talven ankeus on lukea Mantelintuoksua lumimyrskyssä pienoisromaani, jonka ruotsalainen dekkarikirjailija Camilla Läckberg on kirjoittanut Agatha Christien (1890-1976) hengessä. Tänään minulle tarjoutui mainio tilaisuus lukea tämä satasivuinen kirjanen. En enää muista, miten opus on minulle päätynyt, mutta kirjahyllyssäni se on ollut jo jonkin aikaa. Kirja on julkaistu suomeksi vuonna 2009.

Ensimmäiset pari sivua antoivat kirjasta hieman kliseisen vaikutelman. Mitä pidemmälle luin, sitä jännittävämmäksi tarina alkoi muodostua. Vaikka asetelma muistutti vähän liikaakin mitä tahansa Christien dekkaria, jäin täysin koukkuun kutkuttavaan juoneen. Läckberg on rakentanut kertomuksen hyvin ja jättää jatkuvasti uusia ja kiehtovia johtolankoja niin, että kuka tahansa opuksessa mainittu henkilö voisi olla syyllinen. Ensimmäinen rikos tehdään heti novellin alussa, mutta se ei riitä, sillä pian sitä seuraa toinen, ja lukijaa viedään yhä syvemmälle kutkuttavaan kertomukseen. Luonnollisesti tapahtumat etenevät syrjäisellä saarella, josta ei sattumoisin rikosten tapahtumahetkellä ole pääsyä pois eivätkä puhelinyhteydet toimi. Mantelintuoksua lumimyrskyssä on jännitystä loppuun asti, sillä vasta aivan viimeisillä sivuilla selviää, mistä oikein on kysymys ja kuka on syyllinen.

Läckberg, Camilla

Mantelintuoksua lumimyrskyssä

ISBN

978-951-50-1928-8

Kustantaja

Schildts Kustannus Oy