Uni maistui pitkän päivän päätteeksi. Hyvin nukutun hotelliyön jälkeen oli vuorossa taas täyttävä aamiainen. Scandic Malmen -hotellin aamupalapöytä oli runsas ja monipuolinen sekä maittava. Munakokkeli oli kiinteää ja selvästikin taiten tehty toisin kuin laivan keltainen velli. Ahmin jälleen vatsani täyteen niin, ettei koko päivänä tarvinnut muuta sitten syödäkään. Toinen päiväni Tukholmassa oli varattu shoppailulle, johon oli aikaa muutamia tunteja ennen kuin laiva lähti satamasta neljältä iltapäivällä. Otin hotellilta metron Hötorgetille, josta lähdin kävelylle pitkin puotien kansoittamaa Drottninggatania. Tukholman keskustan kaupat ovat niitä samoja, joita kotimaassakin saa nähdä kaikkialla. Toisin sanoen shoppailu Tukholmassa on menettänyt hohdokkuutensa, kun joka puolella myydään halvan työvoiman maissa tuotettua rihkamaa. Toisaalta, kukapa nyt enää näinä päivinä menee Tukholmaan pelkästään ostoksille.

Puolenpäivän aikoihin aloin suunnata kulkuani kohti Vanhaa kaupunkia. Suunnitelmissani oli jälleen kävellä satamaan, mutta säästin hieman voimiani ja otin metron Sergelin torilta Gamla Staniin. Kaupungissa oli helppo kulkea etenkin, kun olin laivalta ostanut jo valmiiksi 24 tunnin paikallisliikenteen matkalipun. Aivan metroasemaa vastapäätä löysin mukavan pienen Espresso House -kahvilan, johon poikkesin iltapäiväkahville. Samainen kahvilaketju on hiljattain rantautunut myös Helsinkiin kuten niin moni muukin ruotsalainen liikeketju. Ruotsalaiset näköjään osaavat tämän brändäyksen ja kaupanteon. Marimekon ja Iittalan lisäksi en kovin montaa suomalaista tuotemerkkiä kaupoissa nähnyt, joten tällä saralla maamiehillämme olisi vielä paljon tekemistä. Kulutin viimeisiä tuntejani maleksimalla pitkin Västerlånggatania, jonka varrelta löytyvät monet pikkuputiikit ja niiden tarpeettomat kitschit. Mitään en lopulta Tukholmassa ostanut ja niin lähdin patikoimaan Tegelvikshamneniin.

Itsepalvelusta voidaan olla montaa mieltä. Itsepalvelu on mielestäni hyvä asia, sillä se monin paikoin jouduttaa asiaani, kun ei tarvitse odotella jonoissa vuoroaan henkilökunnan palveltavaksi. Samalla jää pois usein epämiellyttävä kohtaaminen asiakaspalvelijan kanssa. Huono palvelu ja toisinaan jopa asiakkaan töykeä kohtelu on ainakin koti-Suomessa hyvin yleistä, joten ilolla tervehdin kaikenlaisia itsepalveluautomaatteja. Satamassa tein luonnollisesti lähtöselvityksen automaatilla. Muutaman yksinkertaisen vaiheen jälkeen kädessäni oli hyttikortti ja näin ohitin parin minuutin vaivannäöllä pitkät jonot lähtöselvitystiskien edessä. Tällä kertaa hyttini sijaitsi laivan keskivaiheilla toisella kannella ja siis autokansien alapuolella. Hytissä oli yllättävän hiljaista, vaikkakin suihkuhuoneen viemäri hieman haisi. Moottorien meteli ja Maarianhaminaan rantautumisesta syntyneet äänet eivät kantautuneet enää hyttiini, joten sain nukuttua yöni rauhassa. Menomatkasta viisastuneena kävin kuitenkin ostamassa laivan myymälästä korvatulpat varmuuden vuoksi. Kahden päivän pituinen museomatkani Tukholmaan sai päätöksen, kun Viking Gabriella kiinnittyi Katajanokan laituriin Helsingissä tarkalleen varttia yli yhdeksän eli aikataulunsa mukaisesti.