Vasa-laivalla on kiehtova joskin epäonninen ja lyhyt historia. Tukholman sataman pohjamudissa yli kolmesataa vuotta maannut hylky nostettiin pintaan ja takaisin ihmisten ilmoille vuonna 1961. Siitä lähtien valtavaa sotalaivaa on konservoitu ja yritetty pitää kunnossa varta vasten rakennetussa museossa. Vasa-museo on erinomainen esimerkki ruotsalaisesta korkeasta laadusta. Kun ruotsalainen ryhtyy jotain tekemään, niin se tehdään isosti ja näyttävästi. Samalla periaatteella on toteutettu Vasa-museo, jossa itse näyttelyesineen eli laivanrotiskon lisäksi on valtavasti taustatietoa 1600-luvun ruotsalaisesta elämästä ja merenkäynnistä ylipäätään. Koska laiva on niin valtavan korkea ilman mastojakin, on museorakennuksessa useita kerroksia, joissa on lukuisia pienempiä näyttelyjä eri aiheittain. Onpa sinne rakennettu aidossa mittakaavassa jopa pala tykkikantta, jossa saa hyvän käsityksen, miten ahtaissa oloissa merimiehet ja tykkimiehet joutuivat työskentelemään.

Vasa-museossa saa helposti kulumaan aikaa tuntikausia. Pelkästään näyttelyesineiden koluamiseen eri kerroksissa voi mennä muutama tunti. Mikäli näiden päälle vielä osallistuu filmiesityksiin, voikin vierailuun varata koko iltapäivän. Museorakennuksesta ei tarvitse poistua välillä, sillä museon yhteydessä toimii hyvä kahvila-ravintola, jossa saa maittavia lounaita ja tietysti kahvia ja pullaa. Museovisiitit kysyvät myös hyviä jalkalihaksia, sillä kävelemistä kertyy tuntien aikana yllättävän paljon satoja porrasaskelmia unohtamatta. Kierroksen päätteeksi pistäydyin vielä museokauppaan, jossa todella riittää tavaraa ja rihkamaa Vasa-brändin ympärillä. Käteeni tarttui laivan historiasta ja nostosta kertovat yli kahden tunnin dokumenttielokuva, jonka ostin muistoksi.

Olin päivän mittaan kävellyt varmaankin jo yhteensä kymmenisen kilometriä ja kaipasin levähdystä. Palasin takaisin kaupungin keskustaan raitiovaunulla, joka ajaa sopivasti Nordiska Museet ja Vasa-museon editse ja pysähtyy Norrmalmstorgille, josta on kivenheitto keskustan ostoskeskittymiin ja tavarataloihin. Kävelin torilta Gallerian-ostoskeskukseen, jossa istahdin toviksi ennen kuin jatkoin matkaani keskustassa. Ostoskeskuksessa oli meneillään iso remontti ja puolet kaupoista oli sulkenut ovensa urakan tieltä. Gallerian ei juuri erottunut suomalaisesta kauppakeskuksesta, sillä samat tutut liikkeet ja brändit olivat vallanneet täälläkin suurimman osan myyntipaikoista. Olin tosin varannut seuraavan päivän shoppailuun, joten en tällä erää kierrellyt kauppoja kovinkaan paljon. Myöhemmin illalla otin metron Hötorgetin asemalta muutaman aseman päähän Medborgarplatsenin pysäkille Södermalmilla. Hotellini Scandic Malmen sijaitsi metroaseman yläpuolella, joten eksymisen vaaraa ei ollut.