Tärkein kohde museomatkallani Tukholmaan oli kolmisen vuotta sitten avattu Abba-museo. Ruotsin kaikkien aikojen voitokkain Euroviisuedustaja ABBA korjasi potin vuonna 1974 kappaleellaan Waterloo. Siitä alkoi popyhtyeen noin kymmenen vuotta kestänyt ura, jonka aikana säveltäjäkaksikko Benny Andersson ja Björn Ulvaeus suolsivat maailmalle hitin toisensa perään. Poppoo levytti kahdeksan studioalbumia ja kaksi live-levyä sekä filmasi menestyksensä huipulla vuonna 1977 dokumentaarisen elokuvan ABBA: The Movie bändin Australian kiertueella. Kaikki nämä 1970-luvun hurjat muistot on nyt koottu yhteen näyttelyyn, ja ne voi elää niin halutessaan uudelleen museon interaktiivisilla vimpaimilla.

ABBA The Museum

Tarkalleen ottaen en ollut aluksi mitenkään haltioissani taikka järin innostunut Abba-museosta. Päätin kuitenkin katsastaa paikan, kun kerran olin Tukholmaan tullut ja olihan museosta kohistu sosiaalisessa mediassa jo jonkin aikaa. Enemmän minua kiehtoi Vasa-museo, mutta kun Abba-museoon oli vain noin viisisataa metriä, niin ajattelin piipahtaa siellä, ja kun aikaa oli kokonainen päivä. Täytyy nyt kuitenkin näin jälkikäteen myöntää, että vierailu Abba-museossa oli sittenkin todella hyvä päätös, sillä näyttely oli kerta kaikkiaan hienosti toteutettu. Museoon kannattaa ostaa pääsylippu etukäteen joko netissä tai laivan vastaanotosta, jossa sen hinta on 23 euroa. Tiskillä ostettuna hintaan lisätään muutaman kymmenen kruunun eli parin euron palvelumaksu. Lipun hintaan sisältyy näyttelykierroksen lisäksi myös interaktiiviset tuotokset, jotka voi ladata kierroksen päätyttyä museon nettisivuilta.

Perinteisen museokierroksen päälle vierailija voi osallistua erilaisiin vuorovaikutteisiin ohjelmanumeroihin. Abban rekonstruoidussa studiossa voi äänittää karaoke-esityksensä bändin musiikin tahtiin. Äänitteen voi sitten ladata netistä muistoksi itselleen. Vastaavasti esiintymislava on avoinna kävijöille, jotka pääsevät esiintymään viidentenä Abba-jäsenenä tietokonesimulaation parissa. Esityksestä taltioidaan 30 sekunnin mittainen video, jonka myös saa ladata itselleen. Studion äänityskoppien eteen oli muodostunut pieni jono, jonka jatkeeksi jäin odottelemaan. Interaktioita varten tarvitaan pääsylippu, jonka viivakoodia vilauttamalla saa laitteet käyntiin. Odoteltuani ehkä noin vartin ajan pääsin vihdoin studioon, jossa sain valita muutamasta tutusta Abba-biisistä taustamusiikin. Valitsin vaikeahkon Dancing Queen -kappaleen, jonka sävelkorkeus tosin on aivan liian korkealla minun äänelleni tai ylipäätään matalalle miesäänelle. Kun myöhemmin kuuntelin äänitteen, päättelin siitä, ettei minusta taida levylaulajaa tulla, mutta olipahan tuo hauska kokemus ja ainakin hyvä muistutus, ettei kannata mennä laulamaan karaokelavalle. Studio oli vasta alkua, sillä varsinainen huipennus oli vielä edessä.