Rakas junttipoikani,

Kirjoitan tämän kirjeen hitaasti, koska tiedän, että et osaa lukea kovin nopeasti. Emme asu enää siinä samassa paikassa kuin silloin kun sinä läksit kotoa. Isäsi luki lehdestä, että useimmat onnettomuudet sattuvat 30 kilometrin säteellä kotoa, niinpä muutimme muualle. En voi lähettää sinulle uutta osoitettamme, koska se tamperelaisperhe, joka asui täällä aiemmin, vei osoitekilven mukanaan, ettei heidän tarvitsisi muuttaa osoitettaan. Tämä paikka on todella kiva. Meillä on nyt jopa pesukone. En kuitenkaan oikein tiedä, toimiiko se kunnolla. Viime viikolla panin pyykit sinne ja vedin vivusta enkä ole nähnyt niitä sen koommin. Sää ei ole paha. Viime viikolla satoi vain kaksi kertaa: ensin kolme päivää ja sitten toisella kerralla neljä päivää. Taavetti-setäsi sanoi, että takki, jonka pyysit lähettämään postitse, painaa nappeineen liian paljon pakettia varten. Niinpä leikkasimme ne irti ja panimme ne takin taskuun. Kallelta jäivät auton avaimet lukkojen taakse eilen. Kerkesimme jo todella huolestua, sillä häneltä kului kaksi tuntia saada minut ja isäsi ulos. Sisaresi sai lapsen tänä aamuna. Mutta koska en vielä tiedä kumpi se on, en osaa sanoa, oletko nyt setä vai täti. Lapsi näyttää ihan veljeltäsi...

Teuvo-setä putosi kiljutynnyriin viime viikolla. Muutamat miehet yrittivät vetää hänet sieltä pois, mutta hän tappeli hurjasti vastaan ja hukkui. Hän paloi kolme päivää, kun häntä polttohaudattiin. Kolme kaveriasi suistui avolava-autolla jokeen sillalta. Rauno ajoi. Hän avasi sivuikkunan ja ui turvaan. Muut kaverisi olivat lavalla ja he hukkuivat, koska eivät saaneet perälautaa auki.

Tällä kertaa ei ollut paljon muuta kerrottavaa. Ei ole tapahtunut paljon mitään.

Terveisin äiti.

PS. Olin aikeissa lähettää vähän rahaa, mutta kirjekuori oli kiinni.