Kirjoitin nelisen vuotta sitten erääseen kirjoituskilpailuun lyhyen novellin. En sen koommin ole tehnyt tekstille mitään, ja se onkin lojunut pöytälaatikossani aina näihin päiviin asti. Internet on mahdollistanut jokamiehen julkaisuoikeudet. Nyt kuka tahansa kynnelle kykenevä voi julkaista - periaatteessa - mitä tahansa. Muutamia vuosia sitten alkanut valtava nettipäiväkirjainnostus on tuonut päivänvaloon lukemattomia pöytälaatikkokirjoittajia. Ehkä minäkin olen tämän kesänovellini myötä yksi heistä, vai pitäisikö tässä nyt jo sanoa yksi meistä? Kilpailusta ei sittemmin kuulunut mitään. Seuraava aamu valkeni kuten niin monet aamut sitäkin ennen. Ei tullut kustannussopimusta eikä käynyt agentti oven takana. Vielä olisi kaukana glamour ja suihkuseurapiirit, joten sama vanha elämä jatkui entisellään.

Julkaisen kirjoittamani lyhyen kertomuksen moniosaisena sarjana kesänovellin nimikkeellä. Tarina on tietysti fiktiota, joten siihen pitää suhtautua huumorilla. Asiavirheitä varmasti löytyy, mutta se laskettakoon taiteilijan vapaudeksi. Oikeastaan virheellisiä asioita maailmassa ei ole lainkaan. Jos jokin käsite olisi selitetty jo aikojen alussa toisin, pidettäisiin tuolloin syntynyttä merkitystä oikeana. Kyse on siis loppujen lopuksi filosofisesta tulkinnasta. Voin puhua novellissa prikistä tietämättä, mikä se oikeastaan on. Tarkoitan suurta valtameripurjehtijaa, mutta asian harrastaja voi korjata minut ja selittää sen olevan pieni kaksimastoinen purjealus. Sana on vain joskus jäänyt mieleeni, ja nyt sitä oli hauska käyttää. Toisaalta, jos esi-isämme olisivat selittäneet prikin isoksi merenkävijäksi, olisi käsitykseni nyt oikea.

Kesänovellini on siis keksitty kertomus muutaman vuosisadan takaa. Historiallisia aiheita voi olla joskus hyvä käsitellä, sillä harva on jäänyt niistä meille kertomaan. Virheet ovat siis sallittuja, sillä onhan historia ylipäätään kerrottu vain voittajien näkökulmasta. Sen enemmittä puheita kesän viisiosainen kertomus alkaa huomenna, joten yksi yö on vielä nukuttava ennen jännittävää alkua.