Johnson on jo jonkin aikaa seurannut Tobyn ja Amyn palavaa lempeä. Myös Johnson pitää nuorta Amyä viehättävänä, mutta omalla tavallaan. Samana iltapäivänä Amy on jälleen siivoamassa yläkerran makuuhuoneita kuten niin monena aikaisempanakin sunnuntaina. Ilman mitään ennakkovaroitusta Johnson astuu huoneeseen ja lukitsee oven. Viekkain silmin ja ahneen ilmeellä hän tarkastelee valkoisiin pukeutunutta mustaa tyttöä, joka on hämmästykseltään keskeyttänyt työnsä. Johnson kävelee hitaasti Amyn eteen ja nostaa kätensä tytön poskelle. Katseet kohtaavat. Vain Johnsonin katseessa on pilkahdus himoa. Pian miehen käsi laskeutuu kohti rintoja hyväilläkseen niitä, mutta Amy astuu askeleen taaksepäin. Johnsonin ilme muuttuu jännittyneemmäksi. Hän tarttuu tytön käsivarresta ja viskaa tämän sängylle kuin tiskirätin ja syöksyy tyttöparan päälle, pitelee tämän ranteista ja alkaa suudella väkisin. Amy ei pysty vastustelemaan voimakasta Johnsonia, joka yrittää repiä paitaa Amyn päältä. Lyhyiden hengähdysten välillä Amy saa huudettua apua, mutta miehen valtava koura peittää nopeasti pienen suun. Johnson avaa jo vyötään ja nostaa välillä Amyn helmaa yhä ylemmäs. Pieni tyttö yrittää turhaan estellä isäntäänsä raiskaamasta tätä. Amyn avunhuudot kuuluvat alakertaan ja Ma Dorothy rientää keittiöstä yläkertaan. Hän kuulee oven takaa vaimeaa muminaa ja alkaa rynkyttää ovea.

- Amy! Oletko siellä?

Ma Dorothy huutaa oven läpi. Johnson häiriintyy puuhassaan ja nousee ylös. Salamannopeasti tyttö karkaa huoneesta ja juoksee itkien asuntoonsa.

Toby palaa pellolta ja näkee Ma Dorothyn viittoilevan hänelle orjien asunnon edustalla. Huolestunut ilme kasvoillaan Toby lisää vauhtia ja lopulta juoksee talolle. Ma Dorothy kyynelehtii eikä saa sanotuksi mitään. Selvästi liikalihavan Ma Dorothyn pullean runsaat kädet vain halkovat kaaressa ilmaa. Toby aavistaa pahinta ja syöksyy Amyn huoneeseen Ma Dorothyn jäädessä ulos ympärilleen kerääntyneiden orjien lohdutettavaksi. Amy istuu sänkynsä laidalla paita repsottaen ja itkee lohduttomasti. Toby istuutuu hänen vierelleen ja ojentaa kätensä hänen ympärille.

- Mitä sulle on tapahtunut? Miksi sä itket?

- Massa.

Amy saa kuiskattua hiljaa ääni väristen itkunsekaisen nyyhkintänsä seasta.

- Onko massa kajonnu suhun?

Häpeän murtama Amy nyökyttää hitaasti päätään. Tuhat salamaa välähtää Tobyn silmissä. Viha ja kiukku kasvavat. Hengitys kiihtyy. Otsa rypistyy. Toby nousee, suuntaa raivoissaan ovelle ja astelee ladolle. Suuret sieraimet liikehtivät hengityksen tahdissa ja yönmustilla kasvoilla seisoo raivosta säkenöivät pullistuneet silmät, joita hallitsevat tummaksi paahdettujen kahvinpapujen muotoiset silmäterät. Tobyn hengitys käy kuin hyökkäykseen valmistautuvalla härällä. Sisällä ladossa Johnson lakaisee olkia ja yllättyneenä kääntyy puolittain nähdessään Tobyn pelottavan hahmon seisovan ovella.

- Ootko koskenu Amyyn?

Toby huutaa ja astuu uhkaavasti askeleen kohti Johnsonia.

- Orjanani et puhuttele isäntääsi tuohon sävyyn!

Johnson iskee kaikin voimin Tobya, joka iskun voimasta kaatuu selälleen olkien peittämällä maalattialle. Toby nousee leuastaan pidellen istumaan ja nostaa hitaasti katseensa ylös lattialta kohti Johnsonia, joka jo astelee ovelle. Ärhäkkäästi mies nousee jaloilleen, juoksee päin Johnsonia ja tarttuu tätä vyötäröstä kaataen isäntänsä maahan. Alkaa kiivas painiottelu ladon lattialla. Lyhyen kamppailun jälkeen roteva Johnson pääsee Tobyn päälle ja alkaa hakata häntä kasvoihin. Tappelusta syntynyt metakka on houkutellut paikalle muutaman tilan lehmipojan. Nämä tarttuvat Johnsoniin ja keskeyttävät raivokkaan ottelun, jossa Toby on jo jäänyt alakynteen. He haluavat keskeyttää tappelun, sillä he tietävät joutuvansa tekemään orjan työt, jos Toby joutuu toipilaaksi. Lehmipojat auttavat Johnsonin ylös, joka kiukuissaan ravistautuu irti miestensä otteesta.

- Pistäkää se häkkiin!

Kiivastunut Johnson karjuu ja astelee ulos marssien päättäväisesti orjien asunnolle. Hän riuhtaisee Amyn huoneen oven auki, ja pelästynyt tyttö kääntyy katsomaan tunkeutujaa. Amyn ilme muuttuu hätääntyneemmäksi. Mitään sanomatta Johnson käy käsiksi Amyyn ja alkaa väkisin suudella. Amy vastustelee ja ääntelee. Hän kieputtaa päätään ja yrittää pienillä käsillään työntää ahdistelijaa kauemmaksi, mutta Johnsonin miehinen ja kovakourainen ote pitää. Mies alkaa repiä tytön vaatteita. Johnson kaataa Amyn makuuasentoon sängylle. Kohtaus on kaikkea muuta kuin lempivien intohimoista rakastelua. Käpälöinti saa väkisinmakaamisen piirteet. Lopulta Johnson menettää malttinsa tytön vastustellessa.

- Jos minä en saa sinua, niin ei saa se neekerikään!

Johnson tarttuu kaksin käsin Amyn kurkusta ja alkaa kuristaa kaikin voimin. Suuret ja karvaiset kämmenet paksuine sormineen ovat kietoutuneet hennon Amyn kaulan ympäri. Pettynyt ja katkera ilme punaisilla ja hiestä märkänä valuvilla uurteisilla kasvoillaan Johnson puristaa yhä tiukemmin nuoren naisen kurkusta. Amy yrittää tuloksetta raapia isäntänsä raavaita käsiä. Vihan sokaisemana Johnson jatkaa, ja Amyn liikkeet hidastuvat. Tytön hengitys on lakannut ja viimeiset hetket ovat kuoleman kuristavassa syleilyssä. Tovin kuluttua Johnson irrottaa lukkiutuneen otteensa ja tyttö lyyhistyy hengettömänä lattialle. Mies katsoo eleetöntä ihmisruumista kädet ja sormet yhä kouristuksenomaisessa otteessa. Kauhun pysäyttämät silmät ovat putoamaisillaan. Kasvojen vihan ja raivon ilme on vaihtunut pelästyneeksi tuijotukseksi. Ovelle koputetaan.

- Amy! Oletko kunnossa!

Ma Dorothy astuu sisään. Hänen suunsa avautuu valmiina hysteeriseen huutoon, ja silmät laajenevat kuopissaan kuin kuoristaan ulospuristautuvat keitetyt kananmunat. Hän nostaa kädet poskilleen, mutta ei saa aikaiseksi odotettua huutoa, vain kauhun yllättämä kysymys valtaa huoneen hiljaisuuden.

- Mitä täällä on tapahtunut?

- Se oli se neekeri! Niin, hän se on surmannut orjani!

Johnson valehtelee ja kääntyy poistuakseen huoneesta. Ohi mennessään hän tönäisee töykeästi Ma Dorothya, joka polvistuu henkensä menettäneen Amyn ruumiin vierelle.

- Lapseni!

Ma Dorothy nostaa Amyn pään syliinsä ja purskahtaa lohduttomaan itkuun. Huoneen ovelle ilmestyy uteliaita orjia, jotka ovat kuulleet oudon elämöinnin. Myös tilan lehmipoikia tulee ihmettelemään orjien asunnolla kuhisevaa elämää.