Orja - osa 1

Viidakon lehvästö rytisee. Saniaisten ja akasiapuiden seassa juoksee tumma mies kuin henkensä edestä. Lähipuiden eläimet säntäävät pakoon ohikiitävän alkuasukkaan tieltä. Keisarikyyhkyt ääntelevät varoitusääniä ja lentävät levottomina pesänsä ympärillä, pienet paviaaninpoikaset kiipeävät ylemmäs puiden latvoihin. Etäältä kuuluu epämääräistä huutoa. Viidakkoveitsien sivallukset ja kaatuvien puiden ryske kantautuu yhä selvempänä. Pakeneva mies kääntelee hermostuneena päätään puolelta toiselle luodakseen katseen taaksensa. Suuret hikikarpalot valuvat pitkin hänen ohimoitaan ja hengitys käy kiivaana. Musta hikinen iho kiiltää ja välkehtii auringon kilossa, joka sinnittelee sieltä täältä kasvillisuuden läpi. Reidessä on muutama piikkipensaista saatu naarmu, joista tihkuu verta. Huuto voimistuu. Aluskasvillisuus pöllyää, kun paljaat mutta vuosien alkukantaisen elämän kovettamat jalkapohjat iskeytyvät maahan ja kuljettavat jänteikästä nuorta miestä syvemmälle viidakkoon.

Kauempaa kantautuvat äänet eivät ole paikallisen heimon ääniä. Ne toki kuuluvat ihmisille, mutta sellaisille ihmisille, jotka eivät ole kotoisin lähiseuduilta. Vähitellen huudosta on erotettavissa sanoja. Nuo sanatkaan eivät ole viidakossa asuvien heimojen käyttämiä. Voimistuva huuto käy selvemmäksi.

- Ottakaa se kiinni! Älkää päästäkö sitä pakoon!

Äänet kuuluvat orjanmetsästäjille. He ovat tulleet Ngawan, tuon pakenevan miehen kotiseudulle vangitsemaan orjia myytäväksi Pohjois-Amerikkaan. Orjajahdissa on kerrallaan neljä tai viisi miestä. Yksi heistä on joukon johtaja, joka huutaa käskyjä ryhmän muille miehille. Ryhmä on jakaantunut kahteen osaan. Pari kolme miestä jahtaa orjaksi kiinniotettavaa. He pakottavat uhrin kohti pakoreitin toisessa päässä odottavien saalistajien ansaa.

Äkkiä ilmassa lentää paksusta köydestä punottu isosilmäinen verkko. Pahaa-aavistamaton Ngawa takertuu verkkoon ja kaatuu maahan. Pako päättyy kuin seinään. Pian hänen ympärillään seisoo viisi isokokoista miestä. Päivettyneet, hikiset ja raskaan työn uurtamat kasvot tuijottavat hetken maassa makaavaa huohottavaa villiä. Vuosien kuluttamat isot kellertävät hampaat kimmeltävät päiden kääntyillessä auringon alla. Pyöreät ja intohimosta pullottavat silmät ovat nauliintuneet verkossa rimpuilevaan raukkaan. Joku pyyhkii suupieliään, toinen taas kuivaa otsaansa likaantuneeseen ja hiestä jo ennestään märkään hihaan. Miesten kasvoilla on leveä hymy. Tietäähän tämä saalis hyvät tulot jokaiselle. Nuori ja lihaksikas Ngawa on oikea löytö. Hän on tuskin vielä kahtakymmentäkään. Ihanteellinen orja Pohjois-Amerikan etelävaltioiden puuvillapelloille.

Miehet tarttuvat kovin ottein Ngawaan ja nostavat hänet seisomaan verkko yhä ympärillään. Poika katselee hätääntynein ilmein kiinniottajiaan. Hän ei ymmärrä miesten puhetta. Yksi miehistä vie hänen kätensä selän taakse, ja Ngawa tuntee, miten hänen ranteisiinsa lyödään lukkoraudat. Muut miehet irrottavat saaliinsa verkosta. Ngawalla on aavistus, mitä hänelle on tapahtumassa. Muutamat heimon miehet ovat kertoneet näistä orjakauppiaista. Hekään eivät ole kyenneet selittämään muusta maailmasta tietämättömille veljilleen, mistä on kysymys. Vain harva on päässyt elävänä pakoon kauppiaiden orjaleiristä. He ovat palanneet kylään kertomaan heimoveljiensä kohtalosta. Kyläläisten on kuitenkin ollut vaikeaa ymmärtää, mitä miehet ovat heille kertoneet. Asiat on yritetty selittää sillä käsityskyvyllä, jonka viidakko on opettanut. Vaikka Ngawa ja muut hänen väestään eivät ymmärrä, miksi nuoria salskeita miehiä vangitaan, ymmärtävät he kuitenkin valkoiset miehet uhaksi heimolleen.

Orjanmetsästäjät ja Ngawa kävelevät rannikolle. Nuorimies kulkee raskaasti kahlehdittuna vangitsijoidensa keskellä. Auringon jo alkaessa laskea joukkio saapuu orjakauppiaiden leirille, joka sijaitsee jokisuiston tuntumassa. He pysähtyvät suuren puunrungoista tehdyn häkin eteen. Häkissä on kymmeniä pelokkaita Ngawan kohtalontovereita. Miehet poistavat käsiraudat ja työntävät poloisen vankinsa häkkiin muiden seuraksi. Tässä vaiheessa joku on yrittänyt paeta kohtalokkain seurauksin. Kuka on tapettu lyhyen pakomatkan jälkeen viidakkoon, kuka taas on yrittänyt pakoa joen yli vain joutuakseen krokotiilien ateriaksi. Ne, jotka on saatu kiinni elävänä, ovat saaneet seistä loppupäivän paaluun sidottuna ja auringon korventamana. Häkissä vallitsee hiljainen tunnelma. Sen yhdessä nurkassa on kasa hedelmiä ja suuri vesisammio. Tarpeet kukin saa tehdä alleen ja potkia jätökset häkin ulkopuolelle. Mustat lantakärpäset pörräävät sähkönsiniset kilpipanssarit välkehtien lantakasojen päällä. Ihmisjätösten löyhkä on sanoinkuvaamaton. Orjakauppiaat pysyttelevätkin kaukana häkistä ja ovat leiriytyneet lyhyen matkan päähän kauemmaksi sisämaahan.

Julkaistu perjantaina 14.7.2006 klo 16:00 avainsanalla kirjallisuus.

Edellinen
Kesänovelli
Seuraava
Orja - osa 2
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä