Vuodet kuluvat, ja Toby tottuu vähitellen uuteen elämäänsä. Työ tilalla on raskasta ja työpäivät ovat pitkiä. Työtä tehdään kaikkina viikonpäivinä eikä vapaapäivistä ole tietoakaan. Orjat asuvat erillisessä rakennuksessa kartanon takana tilan luoteisosassa. Tobyn seinänaapurina asuvat Ma Dorothy ja hänen tyttärensä Amy. Ma Dorothy on jo toisen polven orja. Hän ja kuten hänen tyttärensäkin ovat luonnollisesti orjia. He kaikki ovat Johnsonin omaisuutta, jatkoa hänen maalliselle mammonalleen. Joka sunnuntai orjat saavat puoli päivää vapaata isäntäväen kirkonmenojen ajaksi. Tuona aikana he voivat kulkea vapaasti kartanon mailla kunhan pysyttelevät tilan alueella. Karkureita rangaistaan armottomasti. Ellei tukahduttavan kuuma päivä ja kalmankylmä yö tilan sellinä toimivassa ulkohäkissä taltuta karkuruuteen taipuvaa orjaa, saatetaan hänet kahlita nilkoistaan paon estämiseksi. Pahimman karkurin kohtalona voi olla varpaiden amputointi, mikä varmasti hidastaa pakomatkaa. Henkeä ei orjilta helposti riistetä, siihen he ovat liian arvokkaita.
Jälleen on sunnuntai. Ystävystyneet Toby ja Amy kiirehtivät läheiselle kedolle, joka on hevosten laiduntama haka, mutta nyt tyhjillään hevosten vetäessä isäntäväen kiesejä kirkolle. Nuoret juoksevat kilpaa raikkaankeltaisen sitruunaperhospariskunnan kanssa. Amy kiusoittelee Tobya juostessaan tätä karkuun. Nuorenparin eloisa ja vapaudenkaipuun täyttämä soidinmeno kedon tuhansien kukkien seassa on kuin pohjoisen kevätlaitumelle päästettyjen varsojen kirmailu pitkän talven jälkeen. Rakastavaisten säntäily ei tunnu häiritsevän läheisten mehiläisten pölytyspuuhia. Harteikas Toby saavuttaa Amyn, ja he kaatuvat hengästyneinä pehmeälle ruohopatjalle. Amy ei vastustele Tobyn rakkaudenosoituksia vaan alistuu kiihkeään suudelmaan. Hellävaraisesti Toby kuljettaa lihaksikkaita käsivarsiaan Amyn vartalolla ja vie ne hitaasti hänen poskilleen. Mikään mahti maailmassa ei voisi juuri nyt erottaa tätä pariskuntaa toisistaan. Vaikka seesteinen kesäpäivä kesken kaiken muuttuisi graniitinharmaaksi hirmumyrskyksi, ei se saisi näitä kahta keskeyttämään lemmenmatkaansa.
Pitkän rakkaustuokion jälkeen nuoret makaavat raukeina selällään ja katselevat sinisellä taivaalla matkaavia lumivalkeita kumpupilviä. Leppeän lämmin tuulahdus vierailee aika ajoin osa-aikavapaudestaan nauttivan nuorikon ja hänen rakastettunsa kasvoilla. Pitkään aikaan kumpikaan ei sano mitään. Vain siellä täällä kuuluu hyönteisten pörinä tai lauhkean tuulahduksen heinikossa synnyttämä suhina. Jossain kaukana ääntelee västäräkki, ja tilan pihalta kantautuu toisinaan kanojen kotkotus. Tobyn ääni rikkoo luonnon hiljaisuuden.
- Amy, mä seuraan sua vaikka esi-isieni kummun taakse.
Toby julistaa Amylle osoittaakseen pohjatonta rakkauttaan. Hän muistaa kylänvanhimman kertomuksen esi-isien kummusta, jonka huipun taakse jokainen vuorollaan vääjäämättömästi käy. Matka kummulle on pitkä ja se kestää koko eliniän. Perimätiedon mukaan tuon kummun toisella puolella paistaa aina aurinko ja taivas siintää sinisen eri sävyissä viileän jäänvaaleasta syvään koboltinsineen. Puutarha loistaa puhtaan kirkkaana kaikissa sateenkaaren väreissä ja kantaa kypsiä hedelmiä loputtomasti. Kirkas vesi solisee purossa. Elämä kummun toisella puolella on niin ihanaa, ettei kukaan halua sieltä pois. Ja miksi lähtisikään, sillä päivä kummun toisella puolella, josta kulkija aikoinaan kapusi huipun yli, on nyt muuttunut yöksi. Yö tuolla puolen on niin pimeä, ettei tähtien tuiketta pysty erottamaan. Yö on niin vangitseva, ettei ääniä kykene kuulemaan. Yön kahleet jäykistävät liikkeenkin. Kaikki on pysähtynyt kummun eilisellä puolella. Jos joku vielä haluaa palata tuohon synkkyyteen, ei häntä nähdä enää koskaan.
- Lapset!
Ma Dorthy huutaa haan laidalla. Tämä on merkki siitä, että isäntäväki on palaamassa kirkolta ja arkinen aherrus jatkuu. Orjat palaavat töihinsä. Amy avustaa päärakennuksessa siivoojia.