Reilut kolme ja puoli sataa päivää ovat vierähtäneet uskomattoman nopeasti. Vuosi on ollut vilkas ja värikäs. Tuntuu aivan kuin eiliseltä, kun viimeksi kirjoitin jäähyväissanat päättyneelle vuodelle. Taas tuo päivä on tullut kiusallisen nopeasti vastaan. Nuorempana tuskin malttoi odottaa iän karttumista, mutta vanhempana sitä alkaa jo toivoa vauhdin hidastuvan. Ensi vuosi ei lupaa tässä mielessä yhtään sen hitaampaa menoa kuin mitä on tähänkään asti koettu. Tammikuu on jo buukattu täyteen mitä erilaisempaan ohjelmaa. Helmikuu uhkaa täyttyä viimeistään parin viikon sisällä. Koko kevättalvi on täynnä kaikenlaista tekemistä. Talvilomakin pitäisi viettää siinä jossakin välissä. Pian onkin sitten jo kevät ja sen myötä lyhyttäkin lyhyempi kesä.

Uudenvuodenaatto on perinteisesti ollut kovaääninen kaiken rakettien paukuttelun ja ilotulitusten keskellä. Hätäisimmät ovat jo aloittaneet jyskytyksen. Ensimmäiset paukahdukset kuuluivat jo päivällä ja ovat siitä sitten vain kiihtyneet iltaa kohti. Vuoden vaihtuminen otetaan kaikkialla vastaan suurella toivolla. Toivoa juhlistetaan ilotulittein ja riemukkain (ehkä joskus jopa riehakkain) juhlin, jotka jatkuvat pitkälle aamuyön puolelle. Vuoden ensimmäinen päivä on uuden alku. Siitä on hyvä aloittaa uusien päätösten toteuttaminen, mikäli nyt on tehnyt mitään päätöksiä tai lupauksia.