Ilmaisjakelulehtien määrä pääkaupunkiseudulla on jälleen kasvanut yhdellä. Uusin tulokas on V-lehti, joka on nuorille aikuisille suunnattu viihde- ja ajanvietejulkaisu. Tämä kuluttajasegmentti on tosin saanut nauttia omasta ilmaislukemistostaan jo parinkymmenen vuoden ajan, siitä ansiokas City-lehti on pitänyt huolen. Vee on erinomaisesti toimitettu ja sen sivuilta huokuu korkea ammattitaito. Eikä ihmekään, sillä lehteä julkaisee alan moniottelija Sanoma Kaupunkilehdet. Yritysryppään muut julkaisut, kuten Helsingin Sanomat, ovat taatusti lähes jokaisen pääkaupunkilaisen tiedossa. Vee oli ehtinyt jo toiseen numeroonsa ennen kuin nappasin sen ensi kerran jakelutelineestä.

Toinen numero on räväkkä. Itse olin hieman yllättynyt lehden aggressiivisesta ilmeestä. Sivuilla viljellään hyvinkin avoimesti veemäisyyttä sekä keskisormea, jolla osoitetaan arvoasteikon alapään arviota. Tämä oli ikävä havainto sinänsä muuten asiallisessa lehdessä. Tabloidi toistaa uskollisesti City-lehden konseptia. Jos kantta ei huomaa tarkistaa, voisi jopa luulla lukevansa uusinta Cityn numeroa. Jopa värit, punainen ja musta, on orjallisesti kopioitu, vai pitäisikö jo puhua kohta plagioinnista? Mutta asiaan. Tässä numerossa on mielenkiintoinen artikkeli uskonnoista ja uskomisesta. Aihe on ajankohtainen ja kohderyhmällekin asiallinen.

Pläjäyksen muita juttuja ovat esikuvaltaan peilattuja henkilökuvauksia, kuhinoita kaupungilla, ravintola-asiakkaiden tirkistelyjä, kaupunkilaisen opas sekä tuotearvioita. Aika näyttää, onko Veelle tilaa kohderyhmän lehtihyllyssä. Monia ilmaisjakelulehtiä on tullut ja mennyt. Uskomattoman monet sinnittelevät vuodesta toiseen. Ainakaan lukijoiden ei tarvitse kukkaroaan raottaa tilausmaksujen tai irtonumerojen ostamiseksi. Ehkä tämä Veekin tästä vielä siistiytyy ja jättää ärhäkän nuorison kosiskelun esittelynumeroihinsa.