Tiedotusvälineissä on viime päivinä käyty keskustelua turvattomuudesta pääkaupunkiseudun joukkokulkuvälineissä. Keskustelu on aiheellinen, sillä matkustajien määrät ovat laskeneet eri välineissä, kuten lähijunissa, metrossa ja raitiovaunuissa. Yhä useampi pelkää käyttää joukkokulkuvälineitä. Syy tähän on selvä, sillä rauhattomuus kulkuvälineissä on lisääntynyt. Pitkin päivää on helppo bongata rähinöiviä matkustajia, jotka häiritsevät kanssakulkijoita. Raitiovaunut ovat oikeita spurgujen kuljetuskärryjä. Harva se päivä näen puolijuopuneen ja pahanhajuisen törkykasan lyyhistyneenä takapenkille. Mikäli tämä etova häirikkö ei juuri tuolloin olekaan sammunut, niin varmasti pitää haastaa keskustelua ympärillä olevien matkustajien kanssa.
Pääkaupunkimme on myös laitapuolen kulkijoiden, päihteiden käyttäjien ja juoppojen kruunaamaton pääkaupunki. Alkoholiverotuksen muutos näkyy vain osittain häiriökäyttäytymisenä. Olot sosiaali-Suomessa ovat aivan liian hyvät, koskapa tällainen elämä on mahdollista. Monet pummit kaupungilla ovat yksinkertaisesti sen näköisiä, etten usko heidän käyvän töissä. Jostakin nämä kuitenkin saavat rahaa jokapäiväiseen päihtymykseensä. Sen arvaan, etteivät he ainakaan matkojaan maksa ratikkaa ja muita kulkuvälineitä käyttäessään. Toisinaan toivon, että pysäkkini tulee pian, sillä välillä todella pelkään. Koskaan kun ei tiedä, mitä wanhalta wiinalta haiseva möykky seuraavaksi tekee.
Joukkokulkuvälineiden käytön mielekkyys laskee örveltäjien hallitessa matkustuskokemuksia. Yksikin hörhö tekee lähijunasta ja metrosta sananmukaisesti kummitusjunan. Ihmisten pelokkuus on silminnähtävää. Osa matkustajista jää suosiolla odottamaan seuraavaa ratikkaa nähtyään sinne nousevan tai siellä jo olevan häirikön. Eräät jäävät aikaisemmalle pysäkille pelätessään häirikön riehaantuvan. Ratikat ja lähijunat ovat yleisiä juopottelupaikkoja kellonajasta riippumatta. Kaljaa kitataan ja toisinaan jopa tupakka palaa. Rähjäinen olemus pelottaa ja suulas käytös ärsyttää. Huutelut takapenkiltä ja kanssamatkustajien ivaaminen kertovat luonnollisesti äärimmäisen alhaisesta älyllisestä kehitystasosta. Toivottavasti viranomaisten tehoratsiat joukkokulkuvälineissä rauhoittavat menoa, joskin pelkään sen pian palaavan entiselleen. Monet pitävät yhteisiä kulkuvälineitämme kuin olohuoneensa jatkona.