Toinen päivä

Aamupäivä oli hetkeä aiemmin vaihtunut iltapäiväksi, kun lähdin Eiffel-tornilta taas jatkamaan matkaani. Kävelin tornia ympäröineen pienen puiston halki Quai Branly -kadulle. Hetken kuluttua sain kokea uudelleen muutama tunti sitten näkemäni näytöksen kadonneesta sormuksesta. Yhtäkkiä vastaan tullut nainen kumartui ja poimi maasta sormuksen. Samalla hän mutisi jotain onnensormuksesta. En jäänyt ihmettelemään hänen onneaan vaan jatkoin matkaa. Näytelmä muistutti niin paljon aiemmin näkemääni, että päättelin tämän tempun olevan eräs niistä lukuisista yrityksistä lypsää rahaa pahaa-aavistamattomalta turistilta. Viiden minuutin ja viidenkymmenen metrin päässä sama näytelmä toistui nyt jo siis kolmannen kerran, tosin tällä kertaa sormuksen löysi eri nainen. Huulilleni levisi leveä hymy.

Kahden sormuksen löytyminen aivan jalkojeni juurelta muutaman tunnin sisällä eri puolilla kaupunkia saattaa vielä olla sattumaa, mutta kun temppu toistuu kolmannen kerran, ei ole enää epäilystäkään, mistä on kysymys. Ensinnäkään maassa ei ollut koskaan mitään sormusta. Kyseessä oli yksi maailman vanhimmista silmänkääntötempuista. Vastaantulija kiinnittää huomionsa vain edessä kumartuneeseen henkilöön, mutta ei huomaa, että sormus on koko ajan kyseisen henkilön hyppysissä. Kuin sattuman kauppaa sormus löytyi juuri minun kohdallani. Kaiken lisäksi se oli ruma sormus ja samanlainen joka kerta. En kertaakaan pysähtynyt löydön tehneen henkilön juttusille, koska hänen tarkoituksenaan oli mitä ilmeisemmin yrittää myydä minulle tuo ruma sormus.

Jatkoin Passerelle Debilly -kävelysillalle. Silta ylitti Seine-joen, jonka jälkeen kapusin portaat ylös Rue de la Manutention -kadun yläpäässä. Ylitin Avenue du Président Wilsonin ja suuntasin kohti Avenue d’Iénan puistokatua. Katu johti suoraan Riemukaarelle, jonka läheisyydessä otin muutaman valokuvan. Tällä kertaa pysähdyin keskelle Champs-Elysées-katua kahden eri suuntiinsa kulkevan kaistan väliin. Tästä sain erinomaisia ja valokuvia suoraan kohti Riemukaarta ja toisesta suunnasta alas puistokatua pitkin. Jätin tällä kertaa museokäynnin väliin ja aloin etsiä nopeaa lounasravintolaa.

Puolenpäivän jälkeen Pariisin katukahvilat ja ravintolat olivat tupaten täynnä. Ruokailupaikkaa tuntui olevan mahdotonta löytää, joten sammutin pahimman nälkäni kansainväliseen pikaruokaketjuun kuuluvassa hampurilaisravintolassa. Palvelun nopeus tuossa paikassa oli viety huippuunsa, sillä kasoille jonottavien nälkäisten asiakkaiden välissä pyöri yksi henkilökuntaan kuulunut mies, joka otti tilauksia vastaan ihmisten jonottaessa. Tilaus näppäiltiin kannettavaan päätteeseen, joka sylki ulos pienen kuitin. Jono oli samalla edennyt sitä vauhtia, että kohta olikin jo vuorini nojailla tiskiin. Enää ei sitten tarvinnutkaan alkaa selittää huonolla ranskan kielellään tilausta kassalla vaan riitti, kun ojensi mitään sanomatta kuittinsa tiskin toisella puolella ahkeroineelle pakkaajalle. Työ näytti todellakin pakkaajan ammatilta, sillä hampurilaiset, ranskikset, juomat ja muut antimet koottiin nopeasti ja täsmällisesti joko tarjottimelle tai suoraan kantokassiin ulos vietäväksi. Lounas tuli syötyä lähes yhtä nopeasti kuin se tarjoiltiinkin. Luulen, että koko toimitukseen kului aikaa enintään 15 minuuttia, ja olin taas ulkona kauniissa kevätsäässä jatkamassa maleskelua kuuluisalla Avenue des Champs-Elysées -kadulla.

Illan konserttiin oli vielä hyvästi aikaa, sillä Tina Turner alkaisi esiintyä vasta puoli yhdeksän aikaan. Kiireettömänä istuskelin pitkän tovin Rond-Point des Champs-Elysées -liikenneympyrän sisään jäävässä pikku puistikossa. Aikani maailman menoa siinä ihmeteltyäni jatkoin kulkuani eteenpäin kunnes saavuin taas Concorde-aukiolle. Muutamien valokuvien jälkeen matkani jatkui Rue de Rivoli -kadun alkupäähän, josta kävelin monien mutkien ja sivukatujen kautta takaisin Avenue d’Opéralle, kadulle, josta noin 12 kilometrin mittainen kaupunkikierrokseni oli alkanut. Kello oli jo kolme iltapäivällä ja oli aika istahtaa kahville oopperatalon takana sijaitsevan Lafayette-tavaratalon ylimmän kerroksen ravintolamaailmaan. Ravintolan ikkunoista on upeat näköalat kaupungin yli. Kirkkaalla säällä kaukana häämöttää Eiffel-torni sekä muita tuttuja nähtävyyksiä. Kahvikupposen jälkeen olikin jo aika palata hotelliin lepäilemään.