Amerikkalainen viihdeteollisuus on viime vuosina tuonut suomalaisiin koteihin tuulahduksen uuden mantereen perinteistä. Olemme oppineet paljon amerikkalaisesta kulttuurista ja elämäntavoista. Näiltä ei voi välttyä, jos vain seuraa aikaansa ja elää tässä maailmassa. Televisio- ja elokuvaviihde on jo vuosia, ellei jopa vuosikymmeniä kernaasti esitellyt periamerikkalaisia perinteitä. Kumma kyllä, nämäkin perinteet ovat itse asiassa eurooppalaisia, sillä kaikki meille oudot juhlapäivät ovat alun perin kotoisin vanhalta mantereelta. Meille on tullut jo tutuksi sellaiset karkelopäivät, kuten ystävänpäivä (14.2.), kiitospäivä (marraskuun neljäntenä torstaina) ja pyhäinpäivä eli amerikkalaisittain halloween (loka-marraskuun vaihteessa).
Keski-Euroopan kulttuureissa nämä juhlapäivät olivat ja ovat osittain yhä tuiki tavallisia. Suomalaiseen tietoisuuteen ne ovat tulleet ennen kaikkea juuri amerikkalaisen televisioviihteen mukana. Aiemmin näistä juhlapäivistä tiesivät Suomessakin vain asioihin perehtyneet henkilöt. Amerikkaan nämä perinteet veivät mukanaan eurooppalaiset siirtolaiset joitakin satoja vuosia sitten. Kotimaassa harjoitetut perinteet jatkuivat uudessa kotimaassa. Erottamattomasti elämän eri vaiheisiin kuuluvat juhlat siirtyivät luonnollisesti myös viihteeseen ja massakulttuurin mukana takaisin Eurooppaan.
Suomalaiset markkinavoimat ovat amerikkalaisen esikuvansa yllyttämänä ottaneet juhlapäivät mukaan suomalaiseenkin elämänmenoon. Vain muutama vuosikymmen sitten suomalaiset yritykset alkoivat kovasti markkinoida ystävänpäivää. Tätä ennen kaupallisen vuoden rytmiä oli rikkonut ainoastaan äitienpäivä keväällä ja isänpäivä syksymmällä. Joulu puolestaan on ollut aina kauppiaiden sesonkia. Aluksi ystävänpäivän tuputtaminen jäyhille suomalaisille tuntui lähinnä huvittavalta amerikkalaisuuden apinoinnilta. Ja sitähän se kieltämättä oli ja on vieläkin. Pian tämän jälkeen alkoi halloweenin markkinointi Suomessakin. Nyt kaupat tarjoavat mitä kummallisinta krääsää pyhäinpäivän juhlan viettämiseksi, kuten pilailuvälineitä, naamareita, asusteista ja ties mitä.
Maamme historia on loppujen lopuksi melko lyhyt. Kulttuurimme ei ole kehittynyt samalla tavalla perinnerikkaaksi kuin Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Näissä kulttuureissa on vuosisatojen perinteet. Jotkut ulottuvat vieläkin kauemmas historiaan, aina Rooman vallan aikakaudelle ja sitä myöhemmäksi. Selvääkin selvempää on, että näin pitkän ajan kuluessa on ehtinyt muodostua erilaisia perinne- ja juhlapäiviä, joita vietetään mitä erilaisimmista syistä. Amerikkalainen perinnekulttuuri ei ole sen kummempaa kuin eurooppalainenkaan. Kuten jo aiemmin tuli todettua, monet perinteet ovat lähtöisin juuri eurooppalaisilta esivanhemmilta. Karussa Pohjolassa on elelty vasta vain muutamia vuosisatoja. Näin lyhyessä ajassa ei ole ehtinyt syntyä kovinkaan voimakkaita paikallisia perinteitä. Monet Suomessa vietettävät kekrit ovat nekin peräisin Keski-Euroopasta. Ruotsalaisten ja ennen kaikkea saksalaisten mukana maahamme on aikojen saatossa virrannut muutamia perinnejuhlia, kuten joulu ja vappu.
Suomalainen halloween eli pyhäinpäivä on ollut kalenterissamme vuodesta 1955 alkaen. Sitä vietetään loka- ja marraskuun vaihteeseen osuvana lauantaina eli tänä vuonna siis 4.11. Päivä on alkujaan ollut kirkollinen juhlapyhä tai oikeastaan kahden juhlapäivän yhdistelmä. Aiemmin pyhäinpäivä muistettiin nimillä pyhäin miesten päivä ja vainajien muistopäivä. Päivässä on yhdistynyt katolisen kirkon kaksi juhlaa: kaikkien pyhien pyhä ja kaikkien vainajien muistopäivä. Kun katolisessa kirkossa alkoi olla pyhimyksiä niin paljon, ettei kaikille riittänyt omaa nimikkopäivää, nimettiin ensimmäinen marraskuuta "kaikkien pyhien päiväksi". Päivään liitettiin kaikkien vainajien muistopäivä. Amerikkalaisperäisen halloween-karnevaalin juuret löytyvät muinaisten kelttien kulttuurista. Pahojen henkien karkottamisjuhla siirtyi Yhdysvaltoihin irlantilaisten siirtolaisten mukana. Yhdysvalloissa juhla karnevalisoitui ja kaupallistui. Vaikka Suomessakin osa nuorista viettää kurpitsajuhlia, jäyhässä Pohjolassa pyhäinpäivä on säilynyt hiljaisena ja hartaana muistopäivänä verrattuna moneen muuhun Euroopan maahan, jossa se on saanut karnevaalin piirteitä.