Prokofjev-ilta

William Shakespearen (1564-1616) klassikkonäytelmä Romeo ja Julia on sovitettu vuosisatojen aikana monella eri tavalla. Näytelmän lisäksi viihdeteollisuus on tuottanut aiheesta elokuvia, baletteja, oopperoita ja vaikka mitä. Moniin sovituksiin liittyy myös musiikki, jota maailmankuulut säveltäjät ovat kilvan säveltäneet. Traaginen rakkaustarina on niin suosittu, ettei liene ihme, jos tänä keväänä siihen liittyvää musiikkia saa kuulla useammankin kerran Musiikkitalossa. Ensimmäisen elävän esityksen sain kuulla tammikuussa, kun kaupunginorkesteri esitti Pjotr Tšaikovskin (1840-1893) romanttisen alkusoittofantasian noin kuukausi sitten.

Behzod Abduraimov
Kuva
Behzod Abduraimov

Eilen oli vuorossa kevään kolmesta Romeo ja Julia -esityksestä toinen. Helsingin kaupunginorkesteri oli omistanut koko illan venäläissyntyisen Sergei Prokofjevin (1891-1953) tunnetuimmille teoksille. Ennen mestarillista balettimusiikkia yleisö sai kuultavakseen hienon sinfonisen sarjan Luutnantti Kijé -komediaelokuvasta (op. 34), joka sai ensi-iltansa vuonna 1943. Tarinan juoni on hyvin huvittava, ja vertaansa vailla oleva Prokofjevin musiikki loikkaa mukaan hassutteluun mitä mielenkiintoisimmilla sävelkuvioilla. Tutuista sävelteemoista ehkä tunnistettavin on Troika, joka onkin Prokofjevin yksi tunnetuimpia kappaleita. Ohjelman seuraava numero oli kolmas pianokonsertto C-duurissa (op. 26), joka valmistui vuonna 1921 ja pian säveltäjän saavuttua Venäjän vallankumouksen kuohuista Yhdysvaltoihin. Konsertto oli miellyttävää kuunneltavaa etenkin, kun pianistiksi oli saatu taiturimainen Behzod Abduraimov. Sävellys ei liene sieltä helpoimmasta päästä, sillä tunnettiinhan Prokofjev erinomaisena pianistina itsekin. Huolimatta teokseen ujutetuista monenmoisista soittajan haasteista, ei eiliseen esitykseen ole sijaa moitteille.

Illan eräänlainen kohokohta oli kapellimestari Osmo Vänskän kokoama sarja Romeo ja Julia -baletista (op. 64). Teos sai kantaesityksensä vuonna 1938, mutta Prokofjev valmisti siitä vielä kaksi orkesterisarjaa ja kymmenen pianokappaletta, koska baletin tulevat esitykset olivat epävarmoja. Baletti esitettiin menestyksekkäästi Moskovan kuuluisassa Bolšoi-teatterissa vasta vuonna 1946. Illan ohjelmassa oli tällä erää tusinan verran kohtauksia kuuluisasta sävelteoksesta. Näistä tunnetuimpiin lukeutui Ritarien tanssi, joka mahtipontisella otteellaan painui varmasti yleisön mieleen. Upea ilta onnistui erinomaisesti, vaikka flunssa siinä yrittikin puskea kimppuuni. Myöhemmin illalla otettu C-vitamiini-sinkki-troppi sai pöpöt kuitenkin karkuun, sillä aamulla olo oli taas mitä mainioin.

Julkaistu torstaina 26.2.2015 klo 19:00 Musiikki-luokassa avainsanoilla historia, konsertit, kulttuuri ja musiikki.

Edellinen
Sparks-konserttitaltiointi
Seuraava
Mainio markkinointikikka
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä