Marjoista mehuksi

Kesä Suomessa on ollut aurinkoinen, kuuma ja kuiva. Eteläinen Suomi erityisesti on ollut kuivuuden kourissa eikä muukaan osa maastamme ole sen enempää vettä taivaalta saanut. Kuivuus verottaa luonnon antimia, kuten marjoja ja sieniä. Näin loppukesästä on totuttu nauttimaan kesän herkuista mitä moninaisimmissa muodoissa. Mummun mustikkapiirakka ja oman puutarhan omenoista leivottu omenapiirakka ovat vain alkupaloja kaikesta siitä, mitä syksy tuo tullessaan ruokapöytään.

Monissa Euroopan maissa, kuten nyt esimerkiksi Ranskassa, alkusyksy on usein runsaiden päivällisten aikaa. Pöydät notkuvat kaikenlaisia herkkuja, joita on korjattu koko loppukesä ja syksy. Sadot ovat yleensä sen verran runsaita, että elintarvikkeita riittää pitkälle kevääseen. Ruokakulttuuri on korkealla myös naapurimaassamme Ruotsissa. Ne, jotka ovat joskus katsoneet tai lukeneet Astrid Lindgrenin rakastettua Vaahteramäen Eemeliä, muistanevat ruotsalaisen perheen valmistautumisen talveen.

Pohjoismaissa on pitkä historia luonnon omien antimien hyödyntämisessä. Marjat ja muut metsän herkut ovat aina kelvanneet siinä missä viljellytkin ja kasvatetutkin eineet. Marjoista on valmistettu erilaisia tuotteita, kuten soseita ja mehuja. Kaupunkilaistunut elämänmenomme on kuitenkin vieraannuttanut monet meistä marjanpoiminnasta ja muusta luonnossa samoilusta. Enää ei oikein tahdo löytyä aikaa marjastamiseen tai sienestämiseen. Marjat ostetaan jos ostetaan torilta tai valmiina elintarvikkeina kaupasta. Vaivalloista ja aikaa vievää mehustamista ei juurikaan enää kotioloissa harrasteta.

Brämhultsin vadelmamehu

Kaikista luonnon antimista ei kuitenkaan tarvitse luopua, vaikka niiden hankinta ja valmistaminen käykin joskus voimille. Herkullisia eineksiä saa kaupoista ja niitä saa toki ostaakin. Näiden tuotteiden kuluttaminen ei ole häpeällistä vaan päinvastoin kielii tehokkaasta ajankäytöstä. Parempi on käyttää aikansa asioihin, jotka hallitsee kuin ryhtyä väkisin tehtävään, jonka hallitsemiseen menee enemmän aikaa ja energiaa, kuin mitä tehtävä lopulta antaa. Yksi erinomainen esimerkki ruotsalaisen elintarviketeollisuuden korkeasta laadusta on Brämhultsin mehut.

Brämhults valmistaa raikkaita ja maukkaita mehuja niin hedelmistä kuin marjoistakin. Näitä erinomaisia mehuja saa hyvin varustetuista ruokakaupoista, kuten esimerkiksi Stockmannin herkusta. Henkilökohtainen suosikkini on vadelmamehu, joka maistuu aivan samalta isoäidin takavuosina valmistamalta mehulta, jota sai vielä joitakin kymmeniä vuosia sitten. Juuri nyt on oikea aika nauttia herkullisista päivällisistä, ja jälkiruoaksi voi naukkaista lasillisen ihanan raikasta vadelmamehua.

Julkaistu perjantaina 1.9.2006 klo 18:10 avainsanalla ruoka.

Edellinen
Pizzeriassa
Seuraava
Syyskauden avajaiset
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä