Aurinko alkoi tänään iltapäivällä paistaa Helsingissä. Säätilan kirkastuminen enteili upeaa syyspäivää, ja niinpä lähdin kampukselle ensin ilman sateenvarjoa. Laskeuduttuani muutaman kerroksen portaita aloin miettiä, josko tippakeppi olisi sittenkin pitänyt ottaa matkaan. Käännyin takaisin ja kapusin parit porrasaskelmat ylös hakeakseni aiemmin kesälomalla Milanosta ostamani kokoontaitettavan sontikan. Ensi alkuun ajattelin, että tämä nyt taisi olla hieman ylireagointia, kun sää ulkona muistutti enemmän loppukesän iltapäivää. Rupeamani Kumpulassa päättyi hieman ennen kuutta illalla ja kuinka ollakaan, ulkona satoi vettä. Taivas oli tasaisen harmaa ja kaunis aurinkoinen poutapäivä oli vain muisto enää. Viimeistään tässä vaiheessa kiitin viitseliäisyyttäni ottaa usein hankalaksi matkatavaraksi kokemani sateensuojan kainaloon.

Päiväni jatkui kampukselta kohti keskustassa sijaitsevaa päärautatieasemaa. Ostin perjantaina junalipun VR:n nettikaupasta ja olin aikonut tulostaa sen aseman lippuautomaatilla siitä ohi kulkiessani jonakin päivänä ennen matkaa. Epäonnekseni automaatit suljettiin alkuviikosta ja niiden povattiin pysyvän pimeinä lauantaihin asti. Tilanteiden kehitys ei ollut kannaltani suotuisa, sillä en ehtisi saada lippua ainakaan suunnittelemallani tavalla. Tietysti olisin voinut tulostaa lipun itse ja näin teinkin aina siihen asti, kun jouduin erään kerran peruuttamaan matkani. Olisin halunnut edes osan käyttämättömästä lipusta maksamistani rahoista takaisin, mutta vielä joitakin vuosia sitten VR:llä oli tässä suhteessa ehdoton käytäntö. Kävin aikoinaan Pasilan aseman lipunmyynnissä selvittämässä asiaa ja sain siellä kuulla, ettei itse tulostettuja nettikaupasta ostettuja lippuja hyvitetä, mutta jos olisin tulostanut kyseisen lipun automaatilla, olisin saanut junayhtiön kulujen jälkeen pienen palautussumman. Säännöt kuulostivat lähes yhtä monimutkaisilta kuin Monopoli-pelissä. Tuon episodin jälkeen olenkin aina tulostanut nettilippuni automaatilla ja ihan vain varmuuden vuoksi.

Meneillään olevan lippu-uudistuksen kangistamaan lipunmyyntiin syntyneiden ongelmien vuoksi odotin kohtaavani kaaoksen rautatieasemalla. Saavuin asemarakennukseen kymmentä vaille kuusi ja monet lipunmyyntipisteet olivat juuri sulkemassa, koska työvuorot kaiketi olivat päättymässä kuudelta. Suuntasin suoraan lipunmyyntihalliin ja otin vuoronumeron. Näyttötaululla seisoi numero 455. Vilkaisin numeroani, ja se oli lohduton 020. Jäin odottamaan, sillä hallissa ei näyttänyt olleen kuin joitakin kymmeniä asiakkaita. Vuoronumerojen ja asiakkaiden määrän suuri epäsuhta selvisi nopeasti. Monet jättivät leikin sikseen ja luovuttivat. Samalla hallista ulos lähteneet jättivät suosiollisesti vuoronumerolappunsa niitä jakavan laitteen viereen muiden käytettäväksi. Nappasin pöydältä numeron 009, jonka joku juuri jätti jälkeensä. Pääsin näin hieman lähemmäksi vuoroani. Kohta edessäni seisonut kolmen venäläisen ryhmä sai tarpeekseen. Mies jätti lappunsa tiskille, ja haukkana nappasin sen. Vuoroni oli nyt 475 ja tiskirivistölläkin numerot olivat hitaasti edenneet muutaman luvun verran.

Puolen tunnin odottelun jälkeen pääsin vihdoin tiskille. Virkailija tiedusteli, miten pitkään olin joutunut odottamaan. Kuultuaan vain puolen tunnin jonotuksestani hän huokaisi ja sanoi, ettei tuo ollut vielä mitään. Lohduttelin häntä kertomalla, että jouduin viime kesänä odottamaan tunnin Brysselin rautatieasemalla, joten tämä lienee aivan normaalia. Sain lippuni nopeasti, ja matkani jatkui maitokauppaan. Tästäkin episodista otin opikseni. Rekisteröidyin saman tien junafirman asiakkaaksi, sillä rekisteröidyllä asiakastilillä voin jatkossa hallinnoida itse ostoksiani. VR:n suuri lippu-uudistus synnyttää näköjään myös jännittäviä tilanteita, joskin kaikki eivät näe vastaan tulleita ongelmia seikkailuna.