Katujen nimikyltit rakennusten seinissä helpottavat suunnistamista ennestään tuntemattomassa kaupungissa. Nykyään kyltit tosin alkavat menettää merkitystään, sillä kaikenlaiset taskuun mahtuvat navigointilaitteet ovat yleistyneet. Silloin tällöin olen nähnyt kaupungin kaduilla ihmisiä älypuhelin kädessään suunnistavan määränpäähänsä. Toisinaan digitaalinen kartta on avattu kymmentuumaisen tabletin näytölle, ja siinä sitten tuo ulkopaikkakuntalainen on seurannut matkaansa netin karttapalvelulla. Käytän itsekin ahkerasti esimerkiksi Google Maps -karttaa ja toisinaan varmistan kartan saatavuuden lataamalla sen offline-tilaan, mikäli haluan säästää puhelimen aiheuttamissa kustannuksissa tai varmistaa kulkuni myös siinä tapauksessa, että verkko ei ole käytettävissä.

Matkapuhelimen ottaminen esille keskellä katua ei välttämättä aina ole viisasta. Kaupungilla ja etenkin vilkkailla turistien suosimilla alueilla vaanii kaikenlaisia ryökäleitä, jotka ovat valmiita nappaamaan arvoesineitä pahaa-aavistamattomien matkalaisten käsistä. Vaikkakaan tällaiset kauhukuvat eivät ole kovin yleisiä, saa niistä aika ajoin lukea lehdistä ja ihmisten matkakertomuksista. Toisekseen kännykän räplääminen PIN-koodeineen tuntuu joskus hitaalta, joten siksi usein pidänkin pientä paperista karttaa taskussa. Taittelen turistikartan valmiiksi esille vielä siitä kohdasta, jossa paraikaa liikun, jolloin pelkkä vilkaisu karttaan riittää. Silloin tällöin saavun katujen risteykseen ja joskus siinä tilanteessa tulee niin sanotusti tenkkapoo. Sana tenkkapoo on melko suora lainaus ruotsin kielen sanoista tänka på, ja ne tarkoittavat kirjaimellisesti ajatella. Esimerkkitapauksessani se on sitten tuumailun paikka ennen kuin matkaa jatketaan.

Erityisen hankalaksi tilanne muodostuu tarkkaa katunumeroa etsiessään. Käy nimittäin niin, että kadunkulmassa on mahdollista kävellä joko oikeaan tai väärään suuntaan. Onpa minulle käynyt niinkin, että olen joutunut kävelemään kymmeniä metrejä vain nähdäkseni mihin suuntaan katujen numerot kasvavat tai pienenevät. Ensimmäinen vastaantuleva katunumero ei välttämättä riitä, vaan vielä on nähtävä se seuraavakin numero, jotta voi verrata onko se suurempi vai pienempi kuin ensin tavattu osoite. Saadusta tiedosta voikin sitten päätellä, onko suunta ollut oikea. Jokusen kerran olen joutunut palaamaan havaittuani suunnan vääräksi. Ongelman voisi ratkaista helposti lisäämällä kadunkulmissa oleviin kyltteihin pienet nuolet ja numerot, jotka osoittavat kumpaan suuntaan numerot laskevat ja kasvavat. Idea tuntuu sen verran yksinkertaiselta ja herättää kysymyksen: "miksi tätä ei ole vielä toteutettu", että alan epäillä sen toimivuutta käytännössä.