Vuoden vaihteessa ilmestynyt Alla eteläisen taivaan on yhdeksäs blogikirjani. Uusin teos ei juuri poikkea jo melkein traditioksi muodostuneesta julkaisuohjelmastani, jossa kerran vuodessa aina näin alkuvuodesta kirjamaailmaan putkahtaa uusi tulokas. Olen poiminut nimen kirjalle Solenzara-laulusta, jota komeaääninen Kari Tapio (1945-2010) tapasi lauleskella monen muun artistin lisäksi. Solenzaran vaaralla sen enempää kuin eteläisellä taivaallakaan ei ole mitään tekemistä kirjani sisuksen kanssa, mutta opuksen nimeksi se on mitä mainioin. Sanat voi kuulla laulussa muutamaan kertaan hieman puolenvälin jälkeen.

Kirjan kannen kuvituksen tein eräästä valokuvastani Katajanokalla odottaessani vuoroa vasta-avattuun maailmanpyörään. Satamaan viime kesänä pystytetty nähtävyys on nimetty sponsorinsa mukaan Finnair Skywheeliksi. Siinä jonottaessani näppäilin kuvia niin itse maailmanpyörästä kuin vähän ympäristöstäkin. Jossakin vaiheessa kuvauksen kohteeksi osui iso ilmapallorypäle, josta jaettiin yksitellen ilmapallo ohikulkeneille kävijöille. Sadoista vaaleanpunaisista palloista koostunut rykelmä oli erinomainen kuvauskohde ja niinpä nämä Finnairin logolla varustetut kumipallot tuli ikuistettua siinä jossa seisoessani. Myöhemmin käytin valokuvaa blogikirjani kansikuvana. Aivan sellaisenaan kuva ei mennyt kirjapainoon, vaan muokkasin sitä lisäämällä siihen kolme eri suodinta. Ensimmäinen filtteri oli stained glass, jolla sain aikaiseksi kirkkojen lasimaalauksia jäljittelevän efektin. Koska halusin poistaa terävyydet, valitsin solun kooksi 32 pikseliä. Tämän filtterin päälle lisäsi glass eli lasiefektin, joka pehmensi kuvaa entisestään. Skaalasin lasimaisuutta peräti 200 %:a ja sain jo melko hyvän lopputuloksen. Kolmanneksi suotimeksi valitsin sponge eli pesusieniefektin. Sieni viimeisteli taideteokseni pehmentämällä ja sumentamalla alkuperäisen ilmapalloryppään, ja valokuva oli näin valmis kansikuvaksi. Lopuksi rajasin kuvasta ainoastaan vaaleanpunaisia palloja sisältävän osan ja suurensin sitä niin, että sekä etu- että takakansi peittyivät.

Helpolla ja suhteellisen nopealla askartelulla syntyi hieno lopputulos. Lopullisen painetun kirjan kansissa retusoitu otokseni näytti oikeastaan vieläkin paremmalta. Luonnolliset varjot tummentavat kansikuvaa juuri oikealla tavalla ja kirkkaampi vaaleanpunainen väri liukuu alareunaa kohti tultaessa tummemmaksi. Valkoinen teksti ja erikoinen AR Christy -fontti kruunaavat teoksen. Fonttikin löytyi helposti ja ilmaiseksi netin ehtymättömästä tietovarastosta. Enää ei tarvita kuin vähän sukseeta, niin kirjahan alkaa myydä niin, että hitaimpia hirvittää.