Painetut kirjat eivät ole aivan vielä tyystin kadonneet. Sähköinen kirja on tehnyt tuloaan jo useamman vuoden, mutta mitään mullistavaa muutosta kirjamarkkinoilla ei tässä suhteessa ole syntynyt. Uusia kirjoja syntyy jatkuvasti, mutta kirjakauppojen hyllyillä on yleensä vain uudempia painoksia. Toisinaan tekisi mieli lukea vanhempiakin teoksia, mutta harvinaisemmat vanhukset ovat kadonneet jopa kirjastoista ja yleensä huonokuntoisina. Kaunokirjallisuuden klassikkokirjoja voi kuitenkin lukea saatavuudesta huolimatta. Helsingin yliopisto ja Kansalliskirjasto ovat digitoineet yli 600 klassikkoa vapaasti luettavaksi.

Tammikuussa avattu Klassikkokirjasto tuo kaiken kansan luettavaksi vaikeasti saatavilla olevia teoksia. Aiemmin esimerkiksi 1800-luvulla julkaistuja ensipainoksia saattoi lukea vain paikan päällä Kansalliskirjaston suojissa, mutta nyt nämä harvinaisuudet ovat PDF-muodossa kenen tahansa käytettävissä. Kirjaston materiaali koostuu pääosin vanhoista kirjoista, joiden tekijänoikeudet ovat rauenneet eikä tekijänoikeuslaki siis enää koske niitä. Kirjastossa on nyt 38 kirjailijaa, kuten Minna Canth (1844-1897), Juhani Aho (1861-1921) ja Aleksis Kivi (1834-1872) vain muutamia mainitakseni. Yli 600 teoksen joukosta on helppo hakea mieleisensä, sillä kirjoja voi etsiä monilla eri kriteereillä. Lisäksi käytössä on tarkennettu haku, jolla voi rakentaa hyvin monipuolisia hakuja. Sähköiseen muotoon digitoidun kirjan voi ladata koneelleen ja tekstejä voi käyttää omiin tarpeisiinsa ja jopa muokata halutessaan. Klassikkokirjasto on erinomainen palvelu, josta taatusti löytyy korkeatasoista ajanvietettä vaihtoehdoksi iänikuisille televisio-ohjelmille ja nettiviihteelle.