Viikonloppu meni niistellessä ja aivastellessa. Yllättävä kevätflunssa iski loppuviikosta ja olo oli pahimmillaan eilen sunnuntaina. Päiväretki Tampereelle lauantaina hyvin ilmastoidun bussin kylmää puhaltaneen venttiilin alla ei lainkaan parantanut oloani, vaikka suljin puhalluksen heti alkuunsa. Kohtalokas tauti sai alkunsa viime keskiviikkona. Edeltävä tiistai-iltapäivä viikko sitten oli lämmin ja antoi täysin väärän kuvan kevätsään petollisuudesta. Niinpä sitten seuraavana aamuna päätin jättää kaulahuivin ja hansikkaat kotiin ja astelin aamulla ulos todetakseni vain, ettet seitsemän lämpöastetta riittänyt lämmittämään jääkylmää ilmaa. Lyhyen ja vain muutaman minuutin matkan aikana ehdin vilustua. Seurauksena oli jo seuraavana päivänä tukala päänsärky ja myöhemmin kamala räkätauti. Kurkkuakin kirveli. Kaikki siis viittasi liian aikaisesta vaatetuksen keventämisestä johtuneeseen paleltumiseen.

Nenäliinoille on ollut käyttö viime päivät. Nukkumisesta ei tahtonut tulla mitään, kun molemmat röörit olivat tukossa ja hengittää piti suun kautta. Siitähän oli sitten seurauksena suun kuivuminen ja lopulta onnettoman huonot yöunet. Karhea, vaikkakin pehmopaperista valmistettu paperinenäliina on raastanut nokkavärin pielet punaisiksi ja aroiksi kosketukselle. Onneksi pahin on jo ohi, vai olisiko sitten parempi olla sanomatta tuota ääneen, kun koskaan ei tiedä, mikä vielä kauheampi tauti voi olla seurauksena. Viime päivät olenkin nyt kulkenut aamuisin kaulaliinan ympäröimänä ja hanskat kädessä. Tietysti tämä varustelu on nyt myöhäistä, kun nuhatauti on jo jyllännyt pahimmillaan. Kevätsää muistutti jälleen, miten arvaamaton se on ja miten sitä ei koskaan opi vaihtamaan talvivaatteita kevyempiin oikeaan aikaan.