Aulanko on monille suomalaisille tuttu hotelli ja puistoalue Hämeenlinnan kupeessa. Tosin varmaan yhtä monelle, kuten itsellenikin, Aulanko on jäänyt vain nimeksi ja legendaaristen juttujen aiheeksi. Minulla oli tässä päivänä muutamana vihdoin mahdollisuus tutustua Aulankoon ja sen kiehtovaan historiaan. Erään seminaarin yhteydessä ryhmällemme oli järjestetty opastettu kierros läheiseen puistometsään, joka tätä nykyä on luonnonsuojelualue. Puiston läpi kulkee ulkoilureitti, joka kiertää alueen keskelle raivatut kaksi tekolampea. Täydellinen kesäpäivä kruunasi ulkoiluhetkemme, joka ulottui aina Aulangon näkötornille asti.

Aulangon näköalatasanne sijaitsee näkötornin välittömässä yhteydessä. Tasanteelta on komeat maisemat ja itse näkötornista avautuu hulppea kansallismaisema, joka on innoittanut monia taiteilijoita, kuten säveltäjämestari Jean Sibeliusta (1865-1957) ja kirjailija Eino Leinoa (1878-1926). Nykyisen Aulangon perusti teollisuuspohatta Hugo Standertskjöld (1844-1931). Vuonna 1930 perustettuun luonnonsuojelualueeseen kuuluu englantilaistyyppinen puisto, jota rakennettiin vuosina 1883-1938. Nykyään puisto on metsittynyt eikä siellä oikein pääse enää kokemaan sadan vuoden takaisia tunnelmia. Eläintarhastakaan ei ole jäljellä kuin jokunen perustus tuuhean metsän keskellä. Vuosittain alueella vierailee yli 400 000 kävijää, ja kerran kun pääsee ihailemaan maisemia, ei tarvitse ihmetellä suosiota. Puistokierrokseen kannattaa varata aikaa, mikäli sattuu vierailemaan Aulangolla tai ylipäätään Hämeenlinnassa. Oppaan ohjauksessa alueesta saa irti vielä enemmän.