Kirjahyllyssäni on maannut jo vuosia pieni taskukirja. Teoksen nimi on Jottan tarttis tehrä ja sen on kirjoittanut Turun yliopiston maineikas kielitieteilijä ja emeritusprofessori Kalevi Wiik. Tarkemmin kun kantta tavailee, löytää sieltä vielä tarkennuksen, että kyseessä on Turun murteen sanakirja. Kätevästi pienikokoinen kirjanen listaa 124 sivullaan noin pari tuhatta murresanaa ja esittelee siellä täällä sivujen välissä toistakymmentä mustavalkoista valokuvaa Turun kaupungista menneiltä ajoilta. Turun murre on paljon muutakin kuin vain joukko omintakeisia sanoja. Aitojen turkulaisten intonaatio eli äänenkorkeuden vaihtelu puhuessa on selvästi tunnistettava. Kaunis nuotti on omaleimaista erityisesti Turun seudun paljasjalkaisille asukkaille. Tunnusomaista intonaatiota voi olla vaikeaa opetella myöhäisellä iällä, mutta joitakin turkulaisille tyypillisiä sanoja sentään voi opetella kirjoista.

Sanakirjan alussa kirjoittaja johdattaa lukijan Turun murteen erikoispiirteisiin. Murresanasto saattaa olla hyödyllinen kumppani Turkuun matkustaville, jos mielii ymmärtää usein ruotsin kielestä vaikutteita saaneita sanoja. Tällaisilla kylmillä syyskeleillä nestuuki on varmasti tarpeen. Sateet kun yltyvät, niin sitten Turussa voi plutata ja sisälle päästyään voi lämmitellä saunassa ja käyttää peseytymiseen pesofatia ja kuivaamiseen hantuukia. Pelkästään näistä muutamista näytteistä voi jo päätellä, että Turun murre kannattaa olla hallussa, jos meinaa pärjätä lounaisessa maakunnassamme. Turkulaiset tosin ovat kosmopoliiteista seuraavia ja ymmärtävät kyllä vieraan rajoitukset, mitä tulee paikalliseen murteeseen. Kummottis vieras sitten pärjää Turussa, riippuu paljolti siitä, miten hyvin hän on sisäistänyt murresanakirjan opit.

Wiik, Kalevi

Jottan tarttis tehrä

Turun murteen sanakirja

ISBN

951-0-23661-6

Kustantaja

WSOY