Summersea-laiva rantautui Bengtskärin luodolle puoli yhdeltä ja nousimme kivistä polkua pitkin majakalle. Paluumatkalle lähdettäisiin vasta kello kolmelta iltapäivällä, joten aikaa saarella vierailuun oli taatusti riittävästi. Luodolla ja majakassa sai liikkua vapaasti. Aivan ensimmäiseksi vieraat istutettiin majakan länsiseinustalle ja paikan opas kertoi noin vartin ajan rakennuksen historiasta. Aurinko oli edelleen pilvessä ja ulkona puhalsi tähän vuodenaikaan nähden melko vilpoinen merituuli. Onneksi olin ottanut takin mukaan matkalle ja pitkät housut jalkaan. Historialuennon jälkeen painelin heti sisälle lämmittelemään. Kapusin 252 askelmaa vuonna 1906 rakennetun majakan torniin kapeita kierreportaita pitkin. Kiipesin huipulle saakka aina ylimpään valohuoneeseen asti, vaikka viimeiset askelmat sinne olivatkin hieman kiikkerät. Huipulta oli hienot näköalat. Tosin kaikkialla horisontissa näkyi vain pelkkää merta silmänkantamattomiin.

Bengtskärin majakalla

Tornikierroksen jälkeen laskeuduin toiseen kerrokseen kahville. Majakassa oli yllättävän paljon kaikenlaista toimintaa. Rakennuksen neljässä kerroksessa on lattiapinta-alaa noin 600 neliömetriä. Kolmannessa kerroksessa on majoitustilat hotellivieraille. Toisessa kerroksessa on tilava kahvila, jossa ostin kupillisen kahvia sekä vastaleivotun pullan. Samalla ostin hienon ja kattavan Bengtskär - majakka, koti ja taistelutanner -kirjan (ISBN 978-951-50-1204-3, Schildts, 2009), jonka kirjoittaja Paula Wilson tuli keittiöstä signeeraamaan varta vasten minulle kassaneidin ehdotuksesta. Samaisesta kerroksesta löytyy lisäksi majakanvartijamuseo sekä kappeli. Ensimmäisessä kerroksessa on lisää näyttelyitä sekä toinen matkamuistomyymälä ja pieni kahvio. Ostin kauniin kuvapostikortin kahdella eurolla. Korttiin oli valmiiksi liimattu ykkösluokan postimerkki, joten kirjoitin kortin ja laitoin majakan postilaatikkoon. Majakasta lähetetyt postit leimataan erityisellä Bengtskär-postileimalla, joten kortista tulee aikanaan mukava matkamuisto jo sellaisenaan. Tiistaina lähettämäni kortti ei tosin tullut vielä perjantainakaan perille. Kortti saapui lopulta vajaan viikon kuluttua maanantaina torstain postileimalla.

Aikani sisätiloissa lämmiteltyäni menin ulos valokuvaamaan majakkaa. Luodolla sai hyviä kuvia itse rakennuksesta, kunhan vain meni tarpeeksi kauas kivisille rannoille. Saari on melko tilava ja kahteen hehtaariin mahtuu ottamaan upeita kuvia, mikäli vain säät ovat suotuisia. Vierailuni aikana oli pilvinen sää, vaikka aurinko sieltä vähitellen yrittikin puskea läpi harmaan pilvikerroksen. Aika kului saarella yllättävän nopeasti ja kahden ja puolen tunnin kestoinen vierailumme alkoi tulla päätökseen. Kävin vielä niin sanotussa miesten huoneessa ennen paluumatkaa. Saarella ei ole varsinaisia käymälöitä ja niiden virkaa hoitavat vanhat kunnon ulkovessat sekä miehille myös pisoaari taivasalla. Laiva oli kylläkin koko ajan rannassa, joten myös aluksen nykyaikaisempaa vessaa olisi varmaankin voinut käyttää. Vierailijat palailivat laivalle, joka lähti aikataulun mukaisesti kolmelta iltapäivällä takaisin Hankoon.