Bussimme nytkähti matkaan kohti Hankoa ja matkanjohtajamme Mauri Keinänen toivotti vieraat tervetulleiksi retkelle. Bussinkuljettajamme Esa Heinimäki kurvaili tottuneen ammattimaisesti pääkaupungista Länsiväylälle. Emme ehtineet matkata kovin pitkään, kun vesisade alkoi kahdeksan jälkeen. Sadetta ei onneksi kestänyt pitkään, ja kun pysähdyimme aamukahville Karjaan ABC-asemalle, oli saderintama siirtynyt kauemmaksi. Kahvittelun jälkeen jatkoimme matkaa. Vähän ennen Hankoa käännyimme Hankoniementien varrella sijainneeseen Rintamamuseoon. Matkanjohtajamme kuvaili museota mielenkiintoiseksi ja kiehtovaksi. Museota harrastuspohjalta ylläpitävä Ralf Häggström on vuosien aikana koonnut melkoisen esineistön talvisodan ja jatkosodan aikaisia reliikkejä. Itse museotilat ovat hieman virttyneessä parakissa, joten aivan museoviraston tapaisia fasiliteetteja ei ole tarjolla. Kaikkiaan Hangon Rintamamuseo oli kuin olikin hyvin mielenkiintoinen kokemus ja siellä olisi voinut viettää aikaa enemmänkin.

Matka Bengtskärin majakalle

Saavuimme täsmällisesti aikataulussa pienen satamakierroksen jälkeen Hangon Itäsatamaan hieman ennen kello yhtätoista. Marine Lines -varustamon M/S Summersea -alus odotteli laiturissa ryhmäämme ja lähti risteilylle yhdeltätoista. Merimatka majakalle kesti puolitoista tuntia, jonka aikana laivassa tarjoiltiin maukas ja merellinen lohisoppalounas. Annokseen kuului näkkileipää ja mehua. Keittoa sai ottaa periaatteessa niin paljon kuin jaksoi syödä, ja monet kävivätkin täydentämässä kulhoaan herkullisella sopalla. Laivan salongin kahvilassa myytiin lisäksi tavanomaisia kahvilatuotteita sekä tietysti matkamuistoja. Risteilyn opas Seppo Sällylä kertoi kiehtovia ja jännittäviä yksityiskohtia laivamatkan varrelta, ja loppumatkasta tarinat sen kuin vain paranivat.

Menomatkamme majakalle alkoi rauhallisesti laivan keinuessa hellästi saariston aalloilla. Heti kun aluksemme pääsi avoselälle ja pois saarien suojasta, muuttui matkanteko vähän niin kuin vuoristoradaksi. Meno oli melkoista haipakkaa aina majakkasaarelle asti, kun koilliseen puhaltanut tuuli puski laivaa vastaan. Aallokko keinutti laivaa aika ajoin niin kovasti, että välillä tuntui kuin olisi istunut Linnanmäen vuoristoradan kyydissä. Kaikille matkustajille töyssyinen menomatka oli kaikkea muuta kuin mukavaa. Osalle höykytys antoi ylen, ja yksi jos toinenkin oksenteli kansipojan jakamiin muovipusseihin. Maukkaat lohikeitot tulivat ylös eikä laantumista ollut näköpiirissä. Kaikki eivät sentään voineet pahoin, eikä minullakaan ollut mitään huonovointisuuden merkkejä. Tuulisella säällä matkustettaessa kannattaakin ottaa mukaan pari oksennuspussia. Matkapahoinvointiin voi myös ottaa troppia, mutta pilleri pitää niellä hyvissä ajoin ennen matkaa, jotta se vaikuttaisi varsinaisen risteilyn aikana. Toinen vaihtoehto on pahoinvointia lievittävä erityinen laastari, joka tosin pitää teipata jopa kahdeksan tuntia ennen matkaa vaikuttaakseen. Perinteisesti laivalla kannattaa asettua keskivaiheille ja pitää katse horisontissa ehkäistäkseen meritautia. Mikäli vaatetus ja säät sallivat, niin sisätiloista voi olla hyvä siirtyä ulko- tai aurinkokannelle ja kiinnittää katse johonkin kiinteään ympäristöön. Merimatka Bengtskäriin ei suinkaan aina ole näin keikkuvaa. Matka kannattaa tehdä merisäistä huolimatta, sillä perillä odottaa hieno kokemus historiallisessa ympäristössä.