Suomi on hyvinvointivaltio. Siitä ei ole epäilystäkään. Yhä edelleen sosiaaliturvamme on huippuluokkaa, vaikka viime vuosina aiheesta on keskusteltu vilkkaasti. Keskusteluun on ollut syynä milloin kasvaneet tuloerot, milloin sosiaalipalvelujen kallistuminen. Syitä polemiikkiin löytyy vielä lisää. Kansalaiset eivät toisaalta näytä olevan kovin huolestuneita tilanteesta. Globalisaatio on tosiasia, jonka syyksi monet työpaikkojen menetykset on laitettu. Kaikista maailman mullistuksista huolimatta olomme täällä pohjoisessa tuntuu turvatulta.

Helsingissä on helppo todeta hyvinvointivaltion toimivuus. Tällaisena kauniina aurinkoisena pikku pakkaspäivänä kaupungilla hengaili taas iso joukko toimettoman näköisiä miehiä. Osa värjötteli polvillaan kadulla kädet ojossa kerjäten. Toiset puolestaan seisoskelivat tyhjän panttina ja pitelivät Asematunnelin tolppia pystyssä nojaten niihin joka ilmansuunnassa kädet taskussa. Toisinaan ihmettelen, miten nämä ihmiset tulevat toimeen ja mitä he tekevät päivät pitkät. Nuhruisesta ulkoasusta voi päätellä, että harva heistä käy työssä. Jotenkin näinkin kalliissa maassa kuin Suomessa on laskut maksettava. Ainoaksi vastaukseksi jää hyvä sosiaaliturvamme.

Toinen Helsingin erikoisuus on joukkoliikenne. Täällä voi matkustaa raitiovaunulla ja metrolla käytännöllisesti katsoen ilmaiseksi. Tätä etua käyttävät hyväkseen myös monet edellä mainitsemani spurguiksi luokiteltavat henkilöt. Mitenkään tavatonta ei ole kohdata pahalta haiseva ja kummallisesti örisevä sotkuinen möykky istumassa ratikan penkillä. Kun kerran on nähnyt tuollaisen jäteläjän siinä penkillä pyörivän, ei tee mieli itse istua siihen sen vapauduttua.

Tänään tulin jälleen kuutosen ratikalla rautatieasemalta kohti Kaisaniemeä. Huomasin yhden istuimen tyhjäksi, mutta tulin pian toisiin ajatuksiin. Penkillä oli nimittäin hiekkasäkki ja lappu, jossa varoitettiin istumasta penkille. Ympärillä leijuneesta pistävästä virtsan hajusta saattoi päätellä kaiken. Joku matkustaja oli päästänyt alleen eikä ole vaikea arvata, minkälaisesta asiakkaasta on taas ollut kyse. Sen lisäksi, että me muut matkustajat maksamme heidänkin matkansa, saamme kaiken kukkuraksi sietää mölyämistä, pelottelua, pahaa hajua ja kaikenlaista epämiellyttävyyttä. Toisaalta, ehkä on parempi vain mukisematta maksaa veronsa ja toivoa, että niillä voidaan pitää tällaiset yhteiskunnan ulkopuolelle joutuneet epähenkilöt edes näinkin rauhallisina. Vaihtoehtona olisi kapinan tapainen kansannousu barrikadeille, ja sitä emme suinkaan toivo.