Kävimme eilen elokuvissa ja valitsimme juuri ensi-iltaan tulleen mielenkiintoisen elokuvan Watchmen. Lähes kolme tuntia kestänyt leffa kertoi osittain komediallisin keinoin kymmenien vuosien takaisesta sankariryhmästä, joka koostui niin miehistä kuin naisistakin. Ryhmä pukeutui naamioihin ja supersankareiden asuja muistuttaviin pukuihin kunnioittaen samalla viimeistään 1940-luvulla vankan jalansijan saanutta supersankareiden sarjakuvagenreä. Seikkailut tosin oli osin seikkailtu 1980-luvulle tultaessa. Elokuvan erikoisin juoni rakentuikin juuri kasarivuosien vaihtoehtoiselle historialle. Presidentti Richard Nixon oli valittu jo kolmannelle kaudelleen ja vuosikymmenen päättyessä kadulla vitsailtiin seuraavan presidentin olevan varmaankin joku entinen näyttelijä. Tiedämme tänään, miten asiat oikeasti kehittyivät parikymmentä vuotta sitten. Watchmen puolestaan tarjoaa aivan uudenlaisen historian, joka ei suinkaan ollut ruusuinen vaan kolmannen maailmansodan varjostama aikakausi, jona aikana maailma eli pelonsekaisin tuntein odottaen ydinsotaa hetkellä minä hyvänsä.
Watchmen-elokuva on psykedeelisyydessään lyömätön. Erikoistehosteet loistivat läsnäolollaan ja ilmoille kajahteli aika ajoin kasaravuosilta tuttuja hittikappaleita. Historiankuvaus vaihtui saumattomasti muistelemaan sankariryhmän alkuvuosia, jolloin kajarit pauhasivat 1960-luvun biisejä. Muutamat uudet elokuvat ovat haastaneet katsojan keskittymiskyvyn äärimmilleen. Tämäkään filkka ei päästänyt viihteen nautiskelijaa vähällä. Mikäli haluaa kaiken irti elokuvasta, olisi hyvä tuntea modernin sarjakuvateollisuuden historiaa ainakin sen verran, että ymmärtää Minuuttimiesten roolin filmissä. Loppu onkin sitten lähihistorian uudelleenkirjoitusta, jonka arvioimiseen on syytä ottaa rinnalle tapahtumat 1970-luvun lopulta aina 1990-alkuun. Vauhdikkaiden kohtausten lomassa pysähdytään useaan otteeseen filosofoimaan maailmankaikkeuden tarkoituksenmukaisuutta ja ihmiskunnan olemassaolon oikeutusta.
Kaikesta outoilemisestaan huolimatta Watchmen on kerrassaan erinomainen elokuva. Taustalla soiva musiikki vie katsojan lähemmäs tapahtumien ydintä ja ytimistähän koko elokuvassa loppujen lopuksi on kysymys. Lopun Big Bang on tietokonepohjaisen tehostetehtailun aatelia muista pikkunäppäryyksistä nyt puhumattakaan. Pitkästä aikaa scifi-fanitkin ovat saaneet taas kankaan täydeltä ihmeteltävää. Watchmen tulee puhuttamaan vielä pitkään.