Kauppojen kanta-asiakaskortit ovat nykyään jo erottamaton osa arkipäivää. Kaikilla suurimmilla kauppaketjuilla taitaa olla ainakin jonkinlainen kanta-asiakasohjelma muovikortteineen. Kuluttajan lompakkoa kaupoissa kiertely tunnetusti ohentaa, mutta onneksi rahamassin paksuus ei setelien kassakoneisiin katoamisista huolimatta tunnu muuttuvan. Kukkarot nimittäin suorastaan pursuavat kaikenkirjavia kanta-asiakaskortteja. Omistajilleen kortit tarjoavat monenlaisia etuja. Toisinaan korttia vilauttamalla saa hyödykkeen tuntuvalla alennuksella, mutta enimmäkseen läpyskän käyttö taitaa jäädä ostosten rekisteröintiin ja siitä sitten bonusrahan kartuttamiseen. Uusiakin aluevaltauksia näille vihatuille ja rakastetuille korteille löytyy tavan takaa.
Satuin eräänä iltana kiirehtimään tilaisuudesta toiseen kaupungin halki. Mietin matkalla, kestänkö seuraavaan kohteeseen käymättä pikkulassa, mutta tulin siihen tulokseen, että helpotusta oli saatava jo matkan varrella. Suuntasin häpeilemättä kohti Helsingin keskustan Sokos-tavarataloa ja sen neljänteen kerrokseen, jossa tiesin miestenhuoneen sijaitsevan. Oven viereen oli kukaties koska ilmestynyt kortinlukijalaite, joka toimitti lukon avausmekanismin virkaa. Laitteen kyljessä oli lyhyet ohjeet. Vessan ovi avautuisi vetämällä vihreää S-etukorttia masiinan magneettijuovanlukijassa. Siis kaivoin lompakostani esiin vihreän etukorttini ja sivalsin sen kertaalleen kojeen rakosesta. Kuului vaimea naksahdus, ja se oli merkki lukkosalvan vapautumisesta. Melkein hyödyttömäksi luokittelemalleni muovilastalle oli kerrankin jotain hyödyllistä käyttöä.
Sokoksen klosetin käyttöön tarvitaan jatkossa S-etukortti. Käymäläpalvelu lienee yksi niistä monista S-ryhmän jäsenilleen tarjoamista eduista, joista ylpeä osuuskuntalainen saa rehvakkaasti nauttia. Tottahan hyyskän käytön rajaus vain vihreän kortin haltijoille valikoi vessakävijöitä, mutta sehän se juuri lienee koko homman tarkoitus. Kieltämättä tavaratalon sisäinen ulkohuone näytti kerrankin siistiltä ja tarvikkeitakin, kuten saippuaa ja paperia, oli käytettävissä toisin kuin joskus aiemmin. Sokkari ei ole palveluittensa kortillepanollaan yksin liikkeellä. Elokuvateattereiden vessoissa on ollut jo jonkin aikaa ovikoodi, joka päästää helpottamaan kuplaottaista oloa. Ovikoodi puolestaan löytyy elokuvalipusta, joten tässäkin suhteessa kyseessä on vain maksaville asiakkaille tarkoitettu etuisuus. Suomessa lienee kuitenkin vielä jonkin verran matkaa eurooppalaiseen tai meilläkin joskus muinoin vallinneeseen käytäntöön, jossa vessan ovella vartioi rouvasnainen kolikkokulhonsa kanssa. Nämä ilmestykset eivät ole lainkaan tavattomia niin sanotussa suuressa maailmassa. Meillä vain tekniikka ja kekseliäisyys korvaa työvoiman.