Hihaan tarttujat

Käväisin tänään töiden jälkeen kaupungilla ruokaostoksilla. Matkani kulki Yrjönkadulta kohti Forumin kauppakeskusta, mutta kovin pitkälle en automaattiovista päässyt sisään, kun minut pysäytettiin käytävällä. Lounaasta oli kulunut jo pitkä tovi ja nälkä vatsassa sai jalan toisen eteen tavallista nopeammassa tahdissa. Ajattelin hetken pääseväni kohtapuoliin ruokakauppaan ja sieltä kotiin iltapalalle. Taloustutkimus oli suunnitelmistani toista mieltä, kun käytävällä seissyt viehättävä rouvashenkilö nappasi kuvainnollisesti minua hihasta. Tarjolla oli puolen tunnin mielipidetutkimus ja siitä palkaksi Fazerin sininen suklaalevy. Epäröin hieman tarjousta, sillä minulla oli olevinaan kiire. Sitten tarjous tuplaantui ja haastattelijarouva lupasi kaksi suklaalevyä, jos nyt astuisin sisään Taloustutkimuksen toimistoon ja vastailisin vähän kysymyksiin. Tutkijoilla oli nimittäin pulaa miesvastaajista ja naisia olisi ollut tarjolla yllin kyllin. Tässä tilanteessa tervehdin ilolla spontaania tasa-arvottomuutta ja aprikoin, että kerrankin sukupuolten välinen tasa-arvoisuus oli edukseni päälaellaan.

Nopeatempoinen mielipidetutkimus oli ohi lupauksen mukaisesti puolessa tunnissa ja plakkariin kertyi kaksi herkullista suklaalevyä. Sain vielä valita makuvaihtoehdoistakin ja poimin laukkuun lopulta sen perinteisen Fazerin sinisen ja ihan kokeilumielessä jotain eksoottisen uutta minulle, nimittäin mantelilla ja päärynällä maustetun makupalalevyn. Tutkimuksen kysymykset olivat ne tavanomaiset tutut, joita olen joskus ennenkin saanut eteeni. Taisipa siellä patteristossa vilahtaa sama kysymys kahteen kertaan, mutta eipä kai tuo kovin paljon tilastoja vääristänyt. Varsinaisena pääaiheena oli Suomen kehitysapu. Kysymykset sen sijaan käsittelivät aiheita laidasta laitaan alkaen aina Suomen Pankin toiminnasta ruokaostoksiin ja vitamiineihin. Siellä seassa oli muutama kehitysapuunkin liittynyt kysymys, mutta kerran kun vastaaja saatiin sisään, niin sitten käytettiin tilaisuutta hyväksi ja tehtiin syväluotaus oikein Pohjanmaan kautta. Enpä pannut tuota pahitteekseni etenkään kun silmissä kiiltelivät ne suklaalevyt saaden veden herahtamaan suupieliin. Sain tietää mielenkiintoisen yksityiskohdan aivan istunnon lopuksi. Tutkimusyhtiö halusi nimittäin varmistaa, että olen tosiaan ollut tilaisuudessa ja vastaillut kysymyksiin eikä haastattelija ollut niitä keksinyt omasta päästään. Tämän vuoksi jouduin antamaan puhelinnumeroni, sillä yhtiö teki noin joka kymmenelle tutkitulle tarkistussoiton. Voidaan siis todeta, että tutkimustulokset perustuivat melko suurella todennäköisyydellä aitoihin vastauksiin.

Mielipiteeni kehitysavusta kirjattiin ja pitkien kiitosten saattelemana minut vapautettiin taas askareihini. Jatkoin keskeytynyttä kauppareissuani Forumin Kukontorilta kellarikerrokseen, jonne Fortum oli pystyttänyt ad hoc -myyntikojunsa terhakkaan nuorenmiehen kera. Taas tunsin kuvainnollisen nykäyksen hihastani, kun myyntitykki nosti kädet lanteilta rinnan korkeudelle ja tärytti niitä siinä muutaman kerran. Samalla hän kysyi, mitä sähkölaitosta käytän. En antanut herran keskeyttää kiitävää porhallustani kohti S-Marketin ruokahyllyjä vaan käänsin ohi mennessäni päätä ja vastasin hymyillen uudella kysymyksellä: sähkölaitosta? Nuorukainen oli varmaankin jo tottunut kiireisiin ohikulkijoihin, jotka tuskin koskaan sanallakaan kommentoivat vienoa keskeytyspyyntöä. Näin siinä kävi tälläkin kertaa. Jatkoin matkaani keskeytyksettä, sillä olin päättänyt vihdoin ja viimein päästä kotimatkalle. Näitä kaupustelijoita ja tiedustelijoita olisi riittänyt vaikka iltakymmeneen. Niin ja se manteli-päärynäsuklaa maistui vaimeasti päärynälle, vaikka ei muuten kovin kummoinen tuttavuus ollutkaan.

Julkaistu torstaina 24.5.2012 klo 19:10 avainsanalla tilastot.

Edellinen
Vihreä vessakortti
Seuraava
Näin tehtiin Iron Sky
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä