Valmiin maailman puolesta

Sisäpolitiikassa päivän puheenaihe on Euroopan yhteisön perustuslain ratifiointi. Kuten olemme tiedotusvälineistä saaneet kuulla, on yhteisömme puuhannut perustuslain, jonka jäsenvaltioiden tulisi hyväksyä. 16 valtiota, eteläinen naapurimme Viro viimeisimpänä, on jo ennättänyt ratifioimaan sopimuksen uuteen perustuslakiin siirtymisestä. Aiemminhan unionin pari suurta jäsenmaata, nimittäin Ranska ja Hollanti hylkäsivät kansanäänestyksessä perustuslain. Syyt hylkäämiseen olivat perin maallisia. Kansalaiset olivat huolissaan enemmänkin omasta sisäpolitiikastaan kuin unionin asioista. Kansanäänestys vain sattui olemaan ihmisille oiva tilaisuus osoittaa pettymystään hallituksen harjoittamaan politiikkaan.

Suomessa käydään parhaillaan kevään kuuminta keskustelua perustuslakisopimuksen hyväksymisestä. Oman lusikkansa soppaan on työntänyt Tasavallan Presidentti Tarja Halonen. Hän ei haluaisi maamme ratifioivan perustuslakia. Eräät ovat epäilleet, että perustuslaki vähentää presidentin vähäisiä valtaoikeuksia entisestään, mikä luonnollisesti huolestuttaa istuvaa presidenttiämme. Epäilenpä, että Halosen käsityskyvylle maailman meno on aivan liian nopeaa. Kyllähän tämä kehitys hitaampia heikottaa. Vasta vain 60 vuotta sitten eurooppalaiset valtiot olivat toistensa niskassa ja nyt olemme jälleen ylimmät ystävykset.

Tarja Halonen näyttäisi ihannoivan mennyttä maailmaa. Varmaankin hänen puolestaan maailma on nyt valmis eikä se kaipaa enää mitään uutta. Myös vihreät näyttäisivät olevan kehityksen jarruja. Heidän mielestään Suomen ei tarvitse hyväksyä perustuslakisopimusta, sillä se ei voisi koskaan astua voimaan. Parikymmentä vuotta sitten olimme virolaisille kuin isoveli. He katsoivat kaihoisina, miten pohjoinen pikkuvaltio puski eteenpäin markkinataloudessa. Nyt tuo sinnikäs Baltian maa on mennyt ja tehnyt sen, mitä Kekkosen perilliset yhä kiertävät kuin kissa kuumaa puuroa.

Poliittiset reliikkimme ovat Suomen kehityksen jarru. Enää ei Suomi pärjää yksin globalisoituvassa maailmassa. Tarvitsemme vahvan kumppanin etujemme ajamiseksi. Suuret taloustiikerit kasvavat yhä suuremmiksi ja niiden kanssa kilpaileminen vaatii yhä suurempia resursseja. Suomalainen sisu ja innovatiivisuus, jos sitä on koskaan edes ollutkaan, ei enää riitä. Maamme tulisi reippaasti ja empimättä liittyä Natoon sekä näyttää muille jäsenvaltioille mallia ratifioimalla Euroopan yhteisön perustuslakisopimus.

Julkaistu keskiviikkona 10.5.2006 klo 18:40 avainsanalla politiikka.

Edellinen
Lippu korkealla
Seuraava
Pasta Bolognese
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä