Flunssakausi on nyt kuumeisimmillaan. Aivastuksia ja yskittelyjä kuulee kaupungilla ja joukkokulkuvälineissä sekä toimistoissa ja yleisillä pakoilla. Monet potevat taas nuhakuumetta ja kaikenlaisia syksyn ja talven pikku vaivoja. Räkätauti on yksi epämiellyttävimmistä seuralaisista eikä sitä soisi keneenkään saavan. Mikäli flunssa kuitenkin iskee, tietää se viikon verran vetämätöntä oloa ja muutenkin kurjaa aikaa. Alussa nenä valuu kuin vesihana. Nukkumisesta ei tahdo tulla mitään, kun laineet sieraimissa häiritsevät unta. Sitten kun juoksevasta tilasta siirrytään nenäulokkeen tukkoisuuteen, alkavat uudet murheet. Nukkuessa nenän kautta hengittäminen ei tietenkään onnistu, kun erkaleen röörit ovat kuin savella muuratut. Kaiken kukkuraksi päätäkin särkee ja ajoittaiset vilunpuistatukset enteilevät kuumeista aikaa lähipäiviksi.

Nuhainen nenä toimii nukuttaessa erikoisen hienolla tavalla. Toinen sieraimista on nimittäin melko varmasti auki samalla kun toinen on kuin umpeen hitsattu pakoputki. Hämmästyttävintä on vielä se, että sieraimet vuorottelevat yön aikana ja tukkoisuus siirtyy rööristä toiseen. Vaihtelua voi avittaa makaamalla jonkin aikaa kyljellään. Painovoima tekee sitten tehtävänsä, ja pian katon puoleinen juoksuputki avautuu ja lattianpuoleinen vuorostaan tukkeutuu. Valtoimenaan valuvaan nenään pitää tunkea kunnon kokoinen tuppo, joka estää lähes tulkoon kirkkaana vetenä juoksevan eritteen valumista pitkin poskipäitä. Suomen kielessä tuppo tarkoittaa samaa kuin tukko. Nenätuppo tai nenätukko kirjaimellisesti tukkii nenähanan, ja lima jää rööriin tupon tuolle puolen järjestelmän sisäpuolelle. Tupon pitää siis olla isokokoinen, sillä se kastuu vähitellen läpikotaisin, mutta isokokoisena se ehtii imeä nestettä pidempään kuin pienikokoinen viritelmä. Yön kuluessa läpimärkä tuppo vaihdetaan kuivaan ja uusi tungetaan yleensä siihen sieraimeen, joka kulloinkin on tukossa. Näin tuppo nenässä helpottaa nukkumista, vaikka ei kovin miellyttävältä tunnukaan.