Tänään naisten palkanmaksupäivänä rukattiin jälleen kelloja tunti taaksepäin. Ikuinen kysymys taitaa olla, mihin suuntaan viisareita milloinkin pitää kiertää. Nyrkkisääntö on helppo muistaa, sillä viisareita siirretään aina kohti lähintä kesää. Syksyllä siis taaksepäin, koska lähimpään kesään on aikaa muutamia kuukausia kun taas ensi kesään jo vielä matkaa melkein vuosi. Keväällä viisarit värähtävät tunnilla eteenpäin, koska jälleen lähin kesä löytyy vain muutaman kuukauden päästä edessäpäin. Viisareiden siirtelyllä on pitkä historia. Alun perin tarkoituksena oli säästää energiaa, koska valoisampaa aikaa on aamuisin enemmän. Ennen muinoin aamupuhteet olivat tärkeimpiä päivän askareita, ja nukkumaan mentiin aikaisin. Näin silloin vielä maatalousvaltaisessa agraariyhteiskunnassa. Viimeaikaiset tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, ettei kesä- ja normaaliajalla säästetä enää mitään. Elämästä on muodostunut lähes ympärivuotista ja energiansäästö näinä päivinä pelkillä viisareiden siirrolla on olematon tai sillä on jopa päinvastainen vaikutus.
Erillisistä kesä- ja talviajoista voitaisiin jo luopua. Kehon sisäinen rytmi horjahtaa tunnin puutteesta ja elämä on hetken aikaa sekaisin. Näennäisesti uudelleen elettävä tunti vaikuttaa pitkän aikaa biologisessa kellossa. Parempiakin tapoja säästää energiaa on olemassa. Tarkalleen ottaen ensin pitäisi esittää kysymys, tarvitseeko energiaa ylipäätään säästää. Yhteiskunnan päättäjät ovat omilla esimerkeillään osoittaneet, ettei nykymaailmassa ole pulaa energiasta. Jos olisikin, johan lainsäädäntöelimistä olisi suollettu jos jonninlaisia säästöpakotteita 1970-luvun alun öljykriisin tavoin. Kesäaika on jäänne entisajoilta, ja kohta kukaan ei enää muista, miksi sellainen aikoinaan kehitettiin. Tuhansien vuosien kuluttua, kun kellotkin ovat viisaampia ja tahdistuvat globaaliin atomiaikaan, jos tuolloin nyt mitään kelloja edes enää tarvitaan, ihmiset kummastelevat syksyisin katoavia tunteja ja lyhyempiä päiviä keväisin. Suomi voisikin liittyä muiden fiksujen maiden joukkoon ja luopua hyödyttömästä kesäajasta pikimmiten.