Kolme vuotta sitten sattui eräs nykyhistoriamme kauhistuttavin luonnononnettomuus. Tapaninpäivänä eli 26. joulukuuta vuonna 2004 Thaimaan ja monien muiden lähialueiden rannat kokivat ennennäkemättömän luonnonkatastrofin. Rantaan iski tsunami. Minulle sana tsunami oli tuttu, sillä olin joskus lukenut eräästä artikkelista Japanin rannikoille iskevistä hyökyaalloista. Näistä aalloista käytetään japaninkielistä nimitystä tsunami. Sana muodostuu sanoista tsu = satama ja nami = aalto eli sanatarkasti käännettynä satama-aalto. Kun tiedotusvälineet muutaman päivän jälkeen osasivat lopulta kertoa, mitä Intian valtameressä oli tapahtunut, tiesin välittömästi, mistä oli kysymys. Valtava hyökyaalto oli iskeytynyt suosittujen turistikohteiden rannoille. Aalto oli saanut alkunsa merenalaisesta maanjäristyksestä, joka puolestaan oli saanut vesimassat liikkeelle. Suunnaton hyökyaalto lähestyi vaivihkaa rannikoita antamatta mitään ennakkovaroituksia. Juuri yllätyksellisyys koitui niin monien tuhansien ihmisten kohtaloksi, sillä harvat heistä ehtivät reagoimaan yllättävään tilanteeseen.

Katastrofista on pian kulunut kolme vuotta. Yllättävän nopeasti ihmiset näyttävät unohtaneen koko karmean tapauksen, sillä asiasta ei juurikaan enää puhuta muulloin kuin aivan näin vuosipäivien aikaan. Turismi on palautunut lähes ennalleen Thaimaassa, jossa kuoli eniten suomalaisia, kaikkiaan 178 henkilöä. Kuolleiden määrä nousi lähes kolmeensataan tuhanteen uhriin. Hyökyaallon vaara ei ole ohi. Uusi maanjäristys voi sattua milloin tahansa ja missä päin maailmaa tahansa. Jälleenrakennus tuhoalueella on täydessä käynnissä, ja hotelleja nousee tuhoutuneiden tilalle -- jälleen lähelle rantaa. Jouluna varmasti monet muistelevat taakse jääneitä tapahtumia. Toisaalta tapahtuneelle ei enää voi mitään, mutta uusilta uhreilta voidaan välttyä paremmalla varoitusjärjestelmällä ja varautumalla tämäntapaisiin katastrofeihin. Uudet hotellit tulisikin rakentaa kauemmas rannasta ja poistumistiet olisi merkittävä selvästi. Rantarakentaminen näyttää olevan kuitenkin arvokkaampaa kuin turistien henkien varjelu, joten tuskin mikään lopulta muuttuu. Voimme vain toivoa, etteivät tämänkaltaiset luonnonmullistukset uusiudu.