Kukapa meistä ei haluaisi elää maailman onnellisimmassa paikassa. Joidenkin mielestä se on koti, toisten mielestä kotimaa. Vanha sanontahan sanoo, että ruoho näyttää aina olevan vihreämpää aidan toisella puolella. Joskus kuulee jonkun kehuvan menevänsä töihin ulkomaille. Tähänkin on varmasti omat syynsä. Ehkä töitä ei juuri sillä hetkellä löydy kotimaasta tai sopivaa työtä ei ole saatavilla muualta kuin kotimaan ulkopuolelta. Ruoho siis näyttää kuin näyttääkin olevan vihreämpää muualla. Toisaalta kun sitten aikanaan pääsee aidan paremmalle puolelle, alkaa uuden ympäristön tarkastelu. Nyt toisaalla olevan aidan takaa näyttää löytyvän se vihreämpi ja auvoisempi maailma. Hätkähtää ei pidä, jos tuo maailma onkin se sama, josta hetkeä aikaisemmin tuli lähdettyä. Kaipuuta takaisin voi tulkita katumapäälle tulemisena tai nostalgiaksi. Totuus on kuitenkin se, ettei ruoho ole sen vihreämpää aidan toisella puolella. Asiat vain pitää nähdä siinä valossa, että oma maa mansikka näyttää pyöreämmältä ja punaisemmalta.

Maailman onnellisimpana paikkana pidetään Disneylandia. Ainakin teemapuisto itse markkinoi palveluksiaan tällaisella illuusiolla. Kävimme Euroopan Disneylandissa joitakin vuosia sitten, tarkalleen ottaen kesällä 2004. EuroDisneyland sijaitsee vain noin puolen tunnin junamatkan päässä Pariisista, Ranskassa. Kieltämättä markkinointipuheille löytyi katetta. Puistoon päästyään kävijä unohtaa -- aivan kuten oli tarkoituskin -- arjen huolet, maailman pahuuden, stressaavan työn ja vaikkapa perheensä. Tavoitteena on uppoutua fantasiamaailmaan ja elää edes hetki sellaisessa ympäristössä, jossa kaikki voivat elää onnellisina. Aivan kritiikittä ei kimaltelevia mainospuheita tule niellä. Pahalle mielelle voi päätyä miettimällä, millä hinnalla tuollainen virtuaalinen onnellisuus saadaan aikaan.

Kaikki tietenkin maksaa ja tässä tapauksessa mansikoita. Onnellisuutta ei tarvitse hakea näin kaukaa eikä siitä tarvitse maksaa maltaita. Kukin on oman onnellisuutensa seppä. Riittää kun katsoo peiliin ja miettii, mistä kohdista naamavärkkiä pitää kiristää, jotta suupielet taas nousevat. Jokaista vastaantulevaa asiaa ei myöskään tarvitse ymmärtää vaikeutena tai ongelmana. Asioihin voi suhtautua myös rennommin. Maailman meno jatkuu siitäkin huolimatta, että työn jättää seuraavalle päivälle tehtäväksi. Kukaan tuskin tuomitsee aikaansaamattomuutta, kun syynä on yksinkertaisesti ajan puute. Tästä ei saa stressaantua. Maailman onnellisin paikka löytyy siis yllättävän läheltä, ei aidan toiselta puolelta eikä huvipuistoista, vaan aivan siitä omasta tomumajasta.