Saavuimme Söderskärin majakkasaarelle melko tarkalleen kello yksitoista aamupäivällä. Laituriin kiinnittyminen tuotti ongelmia ja touhu näytti aivan siltä, kuin sitä oltaisiin tekemässä ensimmäistä kertaa. Laiva saatiin lopulta ankkuriin ja matkalaiset pääsivät maihin. Sää perillä oli kerrassaan upea. Vieraat jaettiin pienempiin ryhmiin, jotka kukin vuorollaan pääsivät majakkarakennukseen aina sen huipulle saakka. Karu saari oli omalla tavallaan kaunis. Niukka kasvillisuus ja paljaat kalliot tarjosivat kuitenkin sijaa monille linnuille, jotka pesivät saarella ja sen läheisillä luodoilla. Saaristo olikin tällä alueella parhaillaan rauhoitettua seutua ja matkailua oli kesän ajaksi rajoitettu. Mielenkiintoinen käynti majakalla oli unohtumaton kokemus. Ammattitaitoiset oppaat kertoivat jännittäviä tarinoita saaren ja majakan historiasta ja niitä olisi voinut jäädä kuuntelemaan pidempäänkin. Ohjelmamme jatkui kuitenkin vielä ja laivamme lähti Söderskäristä yhdeltä iltapäivällä.

Söimme laivalla maukkaan lounaan seilaten samalla kohti seuraavaa vierailukohdetta. Puolentoistatunnin purjehdus Sipoon Kalkkirantaan oli nopeasti ohi ja jälleen ankkurointi näytti vaikealta. Lopulta siinä onnistuttiin, vaikka laivan keula saikin pohjakosketuksen laiturirampissa. Bussimme odotteli rannalla valmiina kuljettamaan seurueen Porvooseen. Ajoimme aluksi kaupungin läpi Brunbergin suklaatehtaaseen, jonka tehtaanmyymälässä teimme herkkuostoksia. Ostin kaksi laatikkoa suukkoja kotiin viemiseksi ja sain ne tarjoushintaan kaksi yhden hinnalla. Ennen vanhaan suukot tunnettiin nimellä neekerinpusut, mutta vulgaari termi on sittemmin päivitetty sivistyneemmäksi. Puolen tunnin kuluttua bussi vei meidät Kokonniemeen lähelle Porvoon tuomiokirkkoa. Saimme lähes kaksi tuntia aikaa kierrellä Porvoossa ennen kuin bussikuljetuksemme palaisi Helsinkiin kuuden aikaan illalla.

Lähdin heti kohti historiallista tuomiokirkkoa ylittämällä Porvoonjoen Sillanmäellä ylittävällä sillalla. Kiertelin aikani keskustassa ja siirryin sitten Jokikadulle katselemaan jokimaisemaa ja etsimään kahvilaa iltapäiväkahvia varten. Pistäydyin eräässä kioskissa kahvilla ja pienen tovin kuluttua jatkoin jokikierrosta vastarannalla ylittämällä joen toistamiseen. Porvoo oli vilkas kaupunki ja kokemisen arvoinen. Monet turistit kiertelivät erityisesti vanhassa kaupunginosassa sekä tietysti kauniin joen rannoilla. Vajaan kahden tunnin kaupunkikierros oli ohi yllättävän nopeasti ja puoli kuuden aikaan olin taas bussilla. Auto lähti Porvoosta varttia vaille eikä aikaakaan, kun olimme jälleen Helsingissä. Päiväretkemme oli muutamaa pientä kommellusta lukuun ottamatta onnistunut täydellisesti.