Vielä kymmenisen vuotta sitten Suomi oli yksi maailman johtavimmista tietotekniikan hyväksikäyttäjistä. Porskutimme etujoukossa Internet-yhteyksien määrällä, mobiiliviestinnän kehityksessä sekä pankki- ja rahaliikenteen automatisoinnissa. Nyt tilanne on täysin toisenlainen. Kehitys on toki kulkenut koko tämän ajan eteenpäin, mutta olemme vain vaivoin kyenneet pysymään mukana. Ei ole kovin pitkää aikaa siitä, kun vielä nauroimme yhdysvaltalaisten mikrotietokoneiden 286-prosessorisukupolvelle omamme ollessa jo hyvää vauhtia uusiutumassa 486-sukupolveksi. Saatoimme ihmetellä myös, käyttääkö joku ihan oikeasti modeemia Internet-yhteyksissään.

Nyt on nauru kaukana. Suomi on auttamattomasti pudonnut tietotekniikan jumbosijalle. Tästä on hyvänä esimerkkinä maksukorttien siruominaisuuden hyödyntäminen, tai oikeammin hyödyntämättä jättäminen. Kävin viikko sitten Barcelonassa, Espanjassa ja maksoin siellä ostoksia luottokortilla. Sirukortittomat kassapäätteet olivat enemmänkin poikkeus, sillä lähes jokaisessa kaupassa ja jopa taksissa oli sirukortin lukevat maksupäätteet. Suomessa siirrytään puolestaan tänään heinäkuun ensimmäisenä päivänä uuteen sirukorttiaikaan. Käytännössä juuri mikään ei muutu. Esimerkiksi Helsingissä on vain yksi kauppa, jossa on kokeiluluontoisesti sirukortteja lukevat kassapäätteet.

Koska kassoilla ei vielä ole uudenaikaisia sirupäätteitä, pitääkin asiakkaiden nyt entisestä poiketen todistaa aina henkilöllisyytensä maksaessaan luottokortilla. Kaupan keskusjärjestö arvioi, että uudistukseen menee vielä noin kaksi vuotta. Tekniikasta tai sen puutteesta maamme tietotekninen kehitys ei ole kiinni. Järjestelmät ovat toimineet vuosikaudet hyvin, joten miksi ne pitäisikään uusia. Kilpailun puuttuessa kehityksellä on taipumus jämähtää paikoilleen. Suomessa ei tarvitse kilpailla asiakkaista ainakaan kovin verisesti. Näin ollen asiakaspalveluunkaan ei tarvitse satsata. Missä on nyt härmäläisten maailmalla osoittama kunnianhimo?